Uskallan väittää, että aika moni siellä ruudun toisella puolellakin muistaa lapsuudestaan tuon tummanpuhuvan ja jopa synkän taulun, jossa pieni tyttö sekä pieni poika ovat juuri ylittämässä kehnossa kunnossa olevaa siltaa? Tai sitten ehkä juurikin sen , jossa pieni tyttö sekä pieni poika leikkivät joen/järven rannalla vaarallisessa miljöössä? Oli miten oli, olennaisin yhdistävä tekijä kummassakin taulussa on enkeli kaksikon takana.

Muistan itse tuon taulun lapsuudesta ristipistotyönä mummolan seinällä, sekä kultareunustettuna tauluna parhaan ystävän huoneessa - viimeisessä hetkessä ennen yöunta karkkiövereiden jälkeen.

Ajatus taulussa on toteutustakin suloisempi - se rauhoitti pientä Anna-Kaisaa jo lapsena. Ajatus siitä, että joku tai jokin suojelee meitä jokaista. Äitiä, isiä, veljeä, siskoa,isovanhempia ja ystäviä. Minua. 

Tämän tunteen haluaisin myös omieni tuntevan - nyt ja aina.  

Eipä muuten ole ensimmäinen enkeleistä kertova postaus mun blogissani tämä. Tuskinpa viimeinenkään. Olen aina kokenut enkelit jonkinlaisena voimahahmona ja mitä pidemmälle vuodet vierivät, muuttuvat nuo siivekkäät kaunokaiset aina vain tärkeämmiksi. Vanhaksi kai olen tulossa.

Olen yrittänyt metsästää enkelitaulua lastenhuoneen seinälle jo tovin, mutta tuo perinteinen tummansävyinen ei vaan ole tuntunut sopivalta omieni yöunta valvomaan. Se ilmeisesti vähän pelottaa mua vieläkin, vaikka iso tyttö jo olenkin?

Vaan sittenpä muutama päivä taaksepäin satuin huomaamaan, että minun ja H:n yhteinen tuttava Anna Hiilinen-Kitinoja (@annahiilit, @hiilit.illustrations) oli julkaissut instagramissa tämän todella herkän ja uudistetun näkemyksensä suojelusenkelitaulusta, ja melkeinpä siltä istumalta laitoinkin sitten tilauksen tulemaan. 

Tämä on jotenkin vaan niin mahdottoman ihana. Herkkä ja kaunis. Juurikin sellainen, jonka omieni huoneen seinälle haluan ripustaa. Siivekäs kaunokainen voi ihan yhtä hyvin olla myös siivekäs söpöläinen - varsinkin lastenhuoneessa.

Suojeluksella on monet kasvot sekä ulkomuodot -siivet (ja ne enkelit) vain symboloivat mulle itselleni sitä hyvin vahvasti. Tosielämässähän meidän jokaisen lähellä on näitä suojelijoita hyvin paljonkin. Omani nimeän helpolla ja hetkessä. 

Äitinä toivon, että kaikki maailman suojelijat yhdessä pitäisivät huolta omistani. Tuuppaisivat syrjään sairaudet, surut ja murheet. Antaisivat voimaa jokaiselle päivälle ja tukisivat tulevassa. Uusi taulu tekee tuon toiveen näkyväksi sekä minulle että myös niille rakkaimmille - siinä viimeisessä hetkessä ennen yöunta.