Unihiekkaa keräilemässä

18.31


Moni lukija varmaan muistaa lähimenneisyyden kaipuun kadotettujen yöunieni perään? Ilokseni olen kuitenkin kuluneen viikon aikana saanut todeta nukahtamisongelmien kaikonneen ainakin toistaiseksi. Mun tapauksessani tämä turhauttava tilanne oli vielä kaikenlisäksi suht helppo korjatakin, helpompi kuin olisin voinut kuvitellakaan. Saan kiittää tästä ystävääni, joka asiantuntijana räätälöi vartavasten mulle oman treeniohjelman. Sellaisen, jota on helppo tehdä täällä kotona vain muutamaa käsipainoa apuna käyttäen. Whatsappin avulla oli näppärää havainnollistaa mulle entuudestaan tuntemattomat liikesarjat, ja nitä täällä nyt kovasti päivittäin treenailen. Tälläkinhetkellä mun olkapääni sekä rinnanseutu huutelevat hoosiannaa, mutta yöunet olen saanut takaisin. Se on ihan parasta!

Arkipäivien liikuntahetket pitävät myös mielen tosi virkeänä, ja aamulla on kiva herätä kun tietää, että pääsee kohta taas jumppailemaan. Tämä tilanne hämmentää mua itseänikin, sillä mä en koskaan ole ollut mikään innokas liikkumaan. Ohjatut jumpat ja joogat ovat osittain olleetkin mulle aina vähän pakkopullaa. Tässä nyt kuitenkin on joku ihan uudenlainen twisti, ja innostus touhua kohtaan kasvaa päivä päivältä.

Lapsetkin ovat jo tottuneet äidin puuskuttamiseen, ja varsinkin W tulee usein äidin kanssa jumppaamaan. Tulen palaamaan tähän aiheeseen vielä, ja toivottavasti pääsen tuloksiakin ihan konkreettisesti jossainvaiheessa julkaisemaan kuvien muodossa. Painonpudotus ei varsinaisesti nyt kuulu mun tavoitteisiin, ja ajatuksissa onkin lähinnä vartalon kiinteyttäminen sekä lihaskunnon nostaminen. Saas nähdä kuis käy!

Pikkumuruset nukkuvat yönsä myös jo tosi kivasti, ja jopa tuo kaikista pienin on petrannut entisestään. Viimeviikollakin nukkui jopa neljänä yönä täydet yöunet! Se on ihan mielettömän iso harppaus, ja se valaa merkittävästi positiivista uskoa tulevaan. Tyttö nukahtaa myös tosi nätisti itsekseen illalla sänkyynsä, ja se on valtava apu mulle niinä iltoina, kun H on iltavuorossa.

Ja minä kun olin varma, että tuo pikkuneiti ei vielä vuosiin tule oppimaan, miten oikeasti tulee nukkua! Onnekseni olin väärässä ja samalla toivottavasti voin luoda uskoa niihin äiteihin, jotka vielä pienten kanssa valvovat.


Nämä kaksi murumussukkaa tosin edelleen kömpivät meidän vanhempien väliin öisin, mutta harvoin itse edes heräämme. Aamulla toteamme vain väkijoukon parisängyssämme jälleen kerran tuplaantuneen. Rehellisesti voin kyllä sanoa, että mun mielestä se on jopa aika ihanaa. On ihan parasta herätä näiden kahden vierestä!



<3

Loppukaneetiksi todettakoon pieni pilke silmäkulmassa, että mä en sitten mitäilmeisemmin ollutkaan oikeasti vielä tarpeeksi väsynyt, vaikka kolmea pientä hoidankin päivittäin. Liikunnan lisääminen korjasi siis mun tilanteeni, ja nyt onkin kiva mennä illalla nukkumaan.

Toivottavasti tämä tila on pysyvä.


You Might Also Like

0 kommenttia

Suosituimmat

Facebook

Instagram