Inhimillinen tekijä: Down-lasten äidit

16.58


Eilinen Inhimillinen tekijä herätti paljon ajatuksia minussa.  Liikuttavaa oli nähdä, kuinka erilaisia   mullistuksia mahtuu kolmen äidin tarinaan. Meidän jokaisen tarina kun on täysin omanlaisemme. Outin ja Leenan kuvailema alkuhämmennys oli mulle täydellisen tuttu juttu. Itse koin jotain hyvinkin samantapaista aikanaan. Pettymystä, shokkia (ehkä häpeääkin)  mutta  hyvin pian myös voimakasta rakkauden tunnetta. Tuo rakkauden tunne on kasvanut nyt tasolle tsiljoona. Olemme ylpeitä, onnellisia ja kiitollisia Piippiksestä yhtälailla, kuin kahdesta muustakin lapsukaisestamme. Emme todella muuttaisi mitään tämänhetkisessä elämässämme, vaikka saisimmekin siihen mahdollisuuden. Piippiksen erityisyys on ollut mulle positiivisella tavalla kasvattava asia, ja koen saaneeni kallisarvoisen lahjan tuon extrakromosomin myötä.

Kolmannen äidin kommentti siitä, että "syntyikin ihana down-tyttö" sai kyynelkanavat ensimmäisen kerran kunnolla aukeamaan. Kaksosista toisella tiedettiin olevan jotain, mutta vasta syntymässä selvisi, mitä se jotain oli. Ds-vauvan syntymä oli hänelle äitinä vain sekä ainoastaan suuri helpotus. Ja sehän on juurikin näin, nyt kun jälkeenpäin asiaa itsekin tutkiskelee.

Ohjelman yllättävin osuus oli se, kun yhdelle äideistä oli neuvolassa aikanaan kerrottu, että 80 % erityislasten vanhemmista eroavat. Olen itse herännyt kuluneiden vuosien aikana täysin päinvastaisille ajatuksille. Piippis on syntyessään lähentänyt mua ja tuota toista puoliskoa kumppaneina todella paljon, ja voisinkin melkeinpä väittää, että ilman esikoisen erityisyyttä tilanne saattaisi jopa olla toinen. Meillä on nimittäin ollut myös niitä vaikeita hetkiä ihan yhtälailla, kuin muillakin pariskunnilla on. Toki voin nyt tässä todeta, että meidän onnemme on aina ollut laaja tukiverkosto. Siitä on ollut suuri apu myös parisuhteemme "huollossa". Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja, mutta onneksi meillä Suomessa tarjotaan myös tilapäishoito-mahdollisuutta. Itse emme vielä ole kokeneet sille tarvetta, mutta "never say never" tässäkään asiassa.

Muistan muuten itse selvästi, kun synnärillä kätilö (jolla oma ds-tytär) sanoi meille, että "Teidän suhde lujittuu tämän lapsen myötä entisestään". Oikeassapa oli hän.

Yksi mieleenpainuva ajatus tuossa keskustelussa oli myös se, että ds-henkilöillä olisi vain on-off "mode", eikä välitilaa olisi ollenkaan. Jäimme H:n kanssa asiaa pohtimaan, sillä omakohtainen kokemuksemme on ehkä hieman toisenlainen. Piippiksellä on laaja tunneskaala. Hän rakastaa toki isosti, suuttuukin, mutta myös niitä välimaasto-olotiloja löytyy ihan selkeästi.  Voihan tietysti olla, että tulevaisuudessa tilanne meilläkin muuttuu? Aika näyttää.

Olisin helposti kuunnellut eilisen ohjelman upeiden vertaisäitien tarinaa kauemminkin. Hienoa, että tällainen ohjelma tehtiin! Siitä jäi lämmin ja hyvä olotila, ja onnelliseksi teki se, että jokaisesta äidistä huokui voimakas rakkauden tunne omaansa kohtaan. Siihen tunteeseen oli helppo samaistua.

Rohkeat ihanat leijonaemot <3

Lisää tällaista!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Olipas ihanaa analysointia ja ihana, että tää aihe on herättäny niin laajasti kiinnostusta ba keskustelua. Niinku Leena sanoi, niin down-lapsi koskettaa koko lähipiiriä. Hän ei ole vain ilo vanhemmilleen, vaan paljon useammalle lähipiirissä. Minä olen saanut niin paljon, kun mulla on Aatos <3

    VastaaPoista
  2. Ihana oli ohjelmakin <3

    VastaaPoista
  3. Katsoin ohjelman, tykkäsin ja oisin voinut pidempäänkin kuunnella näitä äitejä :)

    Oma ws tyttö on melkein 3,5v ja diagnoosista on vähän yli vuosi.
    Ohjelman alussa sanottiin jotenkin "aluksi suuri shokki, sitten hyväksyminen ja lopulta suuri ilo". Sanoisin että itse olen tuossa hyväksymisen ja ilon välimaastossa. Tietysti tyttö on suuri ilo ja mielettömän rakas mutta vieläkin on sellaiset ajatukset, että voinko koskaan tätä täysin hyväksyä...ja hävettää se myöntääkin.

    Toki itse olen kasvanut aivan hirveästi...ja parasta, että olen tutustunut ihan mielettömän ihaniin ihmisiin vertaistuen merkeissä :)

    Lisää tällaista telkkariin!

    VastaaPoista
  4. Uskoisin, että aika tekee tehtävänsä, ja nämä asiat oppii hyväksymään? Ihana rohkea äiti olet sinäkin <3 Kaikkea hyvää teidän kevääseen!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram