Yliluonnollista

22.40

Kyllä, olen liittynyt Facebookissa Äitylit-ryhmään. Se on huvittavaa, koska olin kuullut kyseisestä ryhmästä paljon huonoa, mutta tavallaan olen nyt yllättynyt ihan positiivisestikin. Olen löytänyt tuosta porukasta jo muutaman uuden erityislapsiäiti-ihmisenkin, ja silmäni ovat jälleen kerran avautuneet uudelle. Mutta siis ihan nyt rehellisesti, yksi suurimmista syistä hakeutua jengiin, oli potentiaalisten lukijoiden haaliminen. Nälkä kasvaa syödessä, myös tässä lajissa. Moni ei sitä myönnä vaan ääneen. Myös mielenkiinto keskustelun tasoa kohtaan, oli yksi syy liittymispyynnön lähettämiselle.

No mutta, tänään Äityleissä kyseltiin ihmisten suhtautumisesta yliluonnollisiin asioihin, sekä myös omakohtaisista kokemuksista. Mietin omaa ajatusmaailmaani aiheen tiimoilta hetkenaikaa. Mun on aikaisemminkin pitänyt kirjoitella aiheesta, ja nyt koen ajan olevan kypsä. Inspiraatio tapahtui. Kaivan nyt kuitenkin kännykästä tuon tukisanalistan, jonka olen kirjoittanut 15.7 ;)

Kun odotin Piippistä, niin eräänä yönä vanhempieni alakerrassa uinuessamme heräsin, ja herätin H:n samalla. Sain voimakkaan aistimuksen ja se tunne oli hyvin kokonaisvaltainen. Kysyin H:ltä, että "Mitä jos meidän vauvalla onkin downin syndrooma?" H vastasi, että "No sitten on" , ja jatkoi uniansa. Rauhoituin. No sitten on.
Tilanne oli hämmentävä, koska tämä tapahtui loppuraskauden viimeisillä viikoilla. Yksikään seula ei ollut hälyttänyt kertaakaan siihen suuntaan, että olisi ollut aihetta epäillä diagnoosia. Tunne vaan ryöpsähti yhtäkkiä hyvin vahvasti ilmoille. Katkaisten unen, joka tosin siinävaiheessa oli katkonaista muutenkin.

No sitten, tuli syntymän hetki. "Erityispiirteitä. Todennäköisesti vauvalla on downin syndrooma". Sain kuulla nämä lauseet pari minuuttia vauvan syntymän jälkeen. Muistan ajatelleeni siinä hetkessä että mä tämän hittovie arvasin! Silti olin hyvin järkyttynyt. Onneksi rakkaus tuota vauvaa kohtaa diagnoosiepäilystä huolimatta heräsi samantien, kun sain hänet rinnalleni ja hänen pienet huulensa löysivät välittömästi tiensä kohti ensimmäistä hörppyä. Täydellinen vauva oli hän.

Kesällä Naantalissa ollessamme, juttelin H:n kummitädin kanssa paljon yliluonnollisista kokemuksista, sekä tuntemuksista. Suhde Jumalaan on hyvin henkilökohtainen, enkä mielelläni asiaa sen enempää valota muille. Uskon, mutta haluan tehdä sen hiljaa itsekseni.

Uskon myös, että edesmenneet rakkaat ovat luonamme tavalla tai toisella. Siitä ajatuksesta saa paljon voimaa, ja olen kokenut itsekin mm edesmenneen isoäitini läsnäolon. Isoäitini, jota meidän pikku Heili tällähetkellä ihan valtavasti muistuttaa. Siitä hetkestä kun mumma vahvasti vieressä oli, ei ole edes kauan aikaa. Tämäkin tuntemus tuli yöllä. Liikutuin, herätin jälleen kerran H:n, ja mun oli pakko kertoa tästä olotilasta hänelle. En mä osaa selittää, mutta summa summarum, minä uskon sellaisiin asioihin, joita emme näe ja joita ei välttämättä pystytä todistamaan tapahtuvaksi.

 Pitäkää vaan hulluna, mutta olenpahan ainakin rehellinen!  Tärkeintä on se, että H ei pidä hulluna, vaikka hänet usein herätänkin näiden yliluonnollisten aistimusteni vuoksi! ;) olis mulla lisääkin näitä kokemuksia, mutta jätän kertomatta ettette ihan toopena pidä.

Lapsien saaminen on herkistänyt mut ihan eritavalla näille ajatuksille, sekä tuntemuksille. Se lienee hyvin luonnollinen ilmiö. Nämä kolme aikaansaannostani ovat jo itsestään niin täyttä magiaa, että en olisi ikuna uskonut moisten olemassaoloon ;)


Tässä samaisessa sängyssä downin syndroomaa raskauteni loppumetreillä murehdin, ja muutaman kuukauden päästä nukuin tämä pieni täydellisyys rinnallani.  Siinä samaisessa sängyssä.

 Turhaanpa murehdin.


You Might Also Like

8 kommenttia

  1. mä uskon haamuihin. ne pelottaa mutta silti niihin uskon. englannissa asuessa tuli todettua muutama yliluonnollisuus. on tästä pitänyt kirjoittaa blogiinkin mutta en ole osannut laittaa juttuja sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita! Mua ainakin kiinnostaa nää tällaiset tosi paljon! <3

      Poista
  2. Miten paljon olet selvillä erityisherkkyydestä? Taidat nimittäin kuulua meidän HSP-ihmisten joukkoon ja silloin nuo enteelliset kokemukset "kuuluu asian" :)

    VastaaPoista
  3. Itsekkin muistan että kun aloin odottamaan kaksosia,alitajuisesti katsoin kaksostenrattaita ym.Kun ultrassa kätilö sanoi mulle et kato kaks! olin vaan et nii-i mä arvasin..Kertoi että kaksosten odottajat usein aavistavat odottavansa kaksosia.
    No joo,tää ei nyt niinkään liity yliluonnolliseen mutta jostainhan mun on pitänyt saada ajatus kahesta vauvasta jotka täyttää tämän viikon lauantaina 12 vuotta

    VastaaPoista
  4. Itselleni ei erityisemmin ole mitään yliluonnollisia juttuja tapahtunut, mutta itsekin niihin uskon. Ihmeellisin juttu kuitenkin kävi äidilleni, joka näki unta edesmenneestä isästäni ja unessa isä jo ehti kadota johonkin, mutta palasikin yhtäkkiä vielä takaisin äitini viereen ja sanoi unessa, että "Ainiin unohdin kertoa, että se "Liisan" ja "Lassen" lapsi on poika. Itselleni tuli sitten seuraavana aamuna hyvin vahva tunne koulumatkalla ollessani, että hei se tuleva serkku on aivan varmasti poika ja kappas vain muutaman kuukauden päästä sieltä sitten syntyikin serkku-poika :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram