Kun äiti bloggaa

13.30


H sai ikuistettua eilen hyvin tyypillisen hetken meidän arjessamme. Pääsääntöisesti kirjoittelen postauksia illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta joskus inspiraatio postaukseen iskee keskellä päivää ja silloin näyttää tältä.

Esikoinen katsoo Risto Räppääjää, ja eläytyy hyvin vahvasti kädet viuhuten sekä laulaa loilotellen. Äiti tekee kaikkensa saadakseen ajatukset talletettua koneelle, keskimmäisen kilpaillessa samalla äidin huomiosta (jota kyllä saa ihan riittävästi muuten) . Kaikista pienin nukkuu tässävaiheessa. Aina. PikkuH:n olessa hereillä, on kirjoittaminen nimittäin täydellisen mahdotonta.

Kyllähän se niin on, että tässä elämäntilanteessa bloggaaminen on yksi haaste muiden arjen haasteiden joukossa, mutta totuus on myös se, että saan niin paljon voimaa tästä harrastuksesta, etten kyllä ihan helposti suostu siitä luopumaankaan. Tärkeille ja voimaannuttaville jutuille saa kyllä aina nipistettyä hetken, jos vaan tarpeeksi haluaa.

Olen neljä vuotta nyt kirjoitellut suht aktiivisesti, ja mietinkin tuossa yksi ilta että mitenhän osaisin ollakaan, jos lopettaisin bloggaamisen kokonaan? Jossainvaiheessa se hetki kuitenkin varmaan tulee. Tuskin koko loppuelämääni kirjoittelen. Entäs mitä mun blogilleni sitten tapahtuu? Häviääkö kaikki nämä kirjoitukset meidän tavoittamattomiin? Vuosien muistot haihtuvat bittiavaruuteen? Aika kauhistuttava ajatus. Entäpäs, jos blogger kaatuu yhtäkkisesti?! Meidän lapsillamme kun ei ole täytettyjä vauvakirjoja, vaan meidän lapsillamme on 47 palasta. Huh. Nyt on varmaan pakko alkaa tallettamaan näitä postauksia jonnekkin muistikortille, vaikka aikaa ylimääräiselle onkin vähän. Mutta niinkun sanoin, tärkeille jutuille aikaa löytyy aina. 

Hitto, rupes ahdistamaan vähän.

Oletteko muut bloggaajat miettineet tällaisia asioita?






You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Mietin myös välillä, että pitäisi tallettaa näitä blogipostauksia joskus itselleen muistoksi :) olisi hauska vaikka koota joku pieni kirja itselleen tai lapselle! Koska sekin päivä joskus väistämättä tulee, kun bloggaamisen lopettaa, ja muutenkin on aina se riski, että kaikki postaukset katoaa jonnekin bittiavaruuteen :|

    Hauska tunnelmakuva muuten! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvee hommahan siinä tallentamisessa on, mutta varmasti vaivan arvoista! Ja kiitos :)

      Poista
  2. Mun mielestä on jotain sellaisia palveluita, jotka kokoavat oman valinnan mukaan omia blogitekstejä kirjoiksi! Googlaile :-)

    VastaaPoista
  3. Minä tulostan jokaisen postauksen, vaikka kuvat tietenkin tulee mustavalkoisena, kun ei ole väritulostinta enkä nyt sellaista edes halua. Kirjoittelin Vuodatukseen vuosia. Olin onneksi ottanut niistäkin postauksista kopion. Vuonna 2012 Vuodatuksen konerikko hävitti kaikki yli 300 kuvaani. Sain ne kohtalaisen helposti kyllä laitettua takaisin, kun kuvani olivat Picasan albumeissa ja niistä tulosteista näin, mitä kuvia missäkin oli. Kauhea homma, mutta tulipa tehtyä :) Mulla on muuten kaksi mapillista noita höpinöitäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Minäkin haluan. Jokohan mä saisin 2 mappia täytettyä näillä stooreillani? ;)

      Poista
  4. En olisi sinuna niin huolissani siitä mihin kaikki voi kadota kuin siitä mihin kaikkeen lapsiesi kuvia voidaan käyttää,levittää,manipuloida. En ikipäivänä laita


    kuvia lapsistani nettiin!! Omissa tiedostoissa ne ovat ihania muistoja lapsille kun ovat aikuisia,mutta eikö kukaan tajua mitä ne voivat pahimmillaan olla. Ja pois ette niitä saa vaikka miten haluaisitte jos joku niitä haluaa tarkoituksiinsa käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkoon tuo sinun mielipiteesi asiasta, mutta ei se ole ainoa oikea. Olemme selkeästi eri mieltä asioista, koska toimimme eritavalla. Kummallekin omat lapset todennäköisesti ovat kaikki kaikessa, ja se lienee tärkeintä.

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram