Asiaa odotusten jälkeisestä vartalosta, sekä sektioarvista

15.56

Kun Piippis syntyi, mun vatsani ja koko muukin kroppa palautui hyvin nopeasti lähtötilanteeseen, eli raskauden alkuvaiheisiin. Johtunee siitä, että synnytin neidin normaalisti alakautta, ja kyseessä oli ensimmäinen raskauteni. 

PikkuW:n syntymän jälkeen tilanne oli jo huomattavasti eri. Kesti ainakin vuodenpäivät päästä vatsani kanssa edes jokseenkin takaisin samoihin mittoihin, kuin missä olin ollut ennen raskauden alkua. 

Nyt PikkuH:n jälkeen tilanne on jälleen ollut astetta (tai kahta) verran hankalampi. Otin eilen kuvan uudesta mekosta, ja tämä allaoleva kuva paljastaa hyvin sen tilanteen, jossa nyt yli vuoden jälkeen synnytyksestä olen vatsani kanssa. PikkuH:n leikkauksessahan ongelmia tuottivat mun edelliseen sektioarpeeni kehittyneet lukuisat kiinnikkeet, ja uskon että samoja ongelmia mulla on nyt myös, tuplana. Välillä sohvalta nopeasti noustessani sattuu niin mahdottomasti toiselle puolelle haavaa, että meinaa silmissä sumeta. Myös pienikin hiilaripöhötys saa haavan nipistelemään. Ja sitten vielä, jos vaikkapa alushousut tai jotkut toiset housut puristavat haavan, tai vatsankin kohdalta merkittävästi, niin tunnen illalla välillä aika voimakastakin kipua joko haavan, tai vatsalihasten kohdalla. Lääkäri kertoi PikkuH:n syntymän jälkeen, että jos vielä lapsia teen niin leikkaus suoritetaan pystyviillosta. Lupasin, että moisia ei enää tarvitse miettiä. En todella enää edes uskaltaisi lähteä odotus ja synnytysrumbaan, vaikka vauvakuume iskisikin. Siispä toivottavasti ei enää koskaan sellaista tartuntaa pääse tapahtumaan.

Sen verran vielä palaan tähän, että nuo kiinnikkeet ovat nyt saaneet aikaan sen, että vatsani tulee varmasti lopunikäni näyttämään vähän erikoiselta tuosta arven yläpuolelta. Siinä arven päällä olla möllöttää kosmeettisesti ei-niin-viehättävä makkara/reppu :D Vaikka kuinka tiputtaisin painoa, niin se tuskin siitä tule häviämään kokonaan missäänvaiheessa. Säästin teidät yksityiskohtaisemmilta kuvilta tälläkertaa.

Epäilen myös vahvasti, että mun vatsalihakset ovat ottaneet vähän "hittiä" kolmen melkeinpä peräkkäisen raskauden aikana, ja jonkinsortin erkaantumista on tapahtunut. En meinaa vieläkään oikein uskaltaa tehdä vatsalihasliikkeitä, sillä pelkään aiheuttavani itselleni suurempia vammoja jos niitä teen. Mun käsitysten mukaan niitä on kuitenkin leikattu sektion aikana? Korjatkaa jos olen väärässä.

Siispä haluan vielä kerran todeta tässä nyt sen, että alatiesynnytys on mun tapauksessani ollut paljon lempeämpi koettelemus, kuin mitä nämä kaksi viimeisintä sektiota ovat olleet. Leikkauksissa on tullut aina komplikaatioita, ja vielä vuodenkin jälkeen haava ei ole ollut kummallakaan kerralla täysin kivuton. Taidan olla vaan tosi huono-onninen, sillä tiedän että kaikilla kokemukset eivät ole näin surkeita.

Mutta hei! Mitä vain noiden armahaisten ipanoiden vuoksi!


Pahoittelen huonoa kuvaa 

Huvitti eilen, kun katsoin tätä kuvaa tarkemmin. Piippistä odottaessani, olin raskausviikolla 20 tämännäköinen!  Pieni pilke silmäkulmassa tätä kuitenkin nyt kirjoitan. Tämä ei ole mun elämäni suurin murhe tällähetkellä, mutta toki mielelläni tekisin asialle vielä jotain, jos sille on jotain tehtävissä..

Sellaista tänään.

 Blogin ulkoasua muokataan tässä pikkuhiljaa vähän uudenlaiseksi, ja pahoittelen muutaman viikon kestävää keskeneräisyyttä. H auttaa mua tässä vähän, ja blogin ulkoasun päivittyminen menee nyt isännän aikataulujen mukaan. Kiitän kärsivällisyydestä! :)





You Might Also Like

18 kommenttia

  1. Mulle tehtiin A:sta sektio pystyviillosta ja mahan muoto muuttui heti. Nykyään melkein 30kg kevyempänä tuosta päivästä sektioarven molemmin puolin roikkuu löysät kaistaleet ihoa - pystymakkarat! :D Silti en vaihtaisi arpeani mihinkään. Se on kehoni lukuisista leikkausarvista rakkain. ❤

    Ja vatsasi ei näytä ollenkaan pahalta! Olet kaunis äiti!

    VastaaPoista
  2. Aika mikrokokoa tuo vatsa kyllä on!! Kolmen sektion läpikäyneenä voin sanoa, että kyllä se pötsi ajan kanssa vetäytyy, mutta jos lihaksien kanssa on ongelmaa, niitä voidaan korjata ihan julkisella puolellakin.Sektio on kuitenkin aika iso leikkaus, eikä vallan riskitönkään.t Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu myönnän, oli tää vähän turhaa kitinää. Tarkoitus oli lähinnä vaan tehdä tosiaan selväksi se, että sektio ei ole ainakaan mun tapauksessa ollut mikään "helppo" tapa synnyttää. Jotkut kokee toisin. Olemme yksilöitä ja hyvä niin :)

      Poista
  3. Voi kyllä niin samaistun. Takana kolme alatiesynnytystä ja kaksi sektiota. Tarvitseeko enempää selittää? :) ja viisi imetystä. Ei voi ku olalle itseä taputtaa, että selvitty on, jäljistä viis :)

    VastaaPoista
  4. Toi sun mekko on niin kaunis. ja mikä maha? sä olet upea.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Hups, ehdin jo laittaa tän tänne, mutta hauskahan tää vaan on <3

      Poista
  6. Wau! Kommentointiongelma selvitetty! Kiitos Selina!! <3

    VastaaPoista
  7. Kannattaa tsekkaa: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1443757419782.html :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram