Meillä näin, muualla ehkä toisin.

21.24

On ollut aivan mahtavaa lueskella läpi kesän kommentteja, ja voinkin tässä vain nyt todeta, että olette kyllä hienoja tyyppejä kaikki. On tämä bloggaaminen vaan paljon antoisampaa silloin, kun siihen osallistuu myös lukijat. Sekä hyvässä, että pahassakin.

155 kommenttia pläräsin läpi, ja niiden joukossa vain muutama ei-niin-kiva viesti. Nyt ymmärrätte varmaan, miksi kehun teitä niin kovasti. 

Mieleen jäi kuitenkin muutama kommentti, joista saa aikaiseksi ihan yhden hyvän postauksen jopa. Kiitos kirjoittajille inspiraatiosta!

Eräs kirjoittaja kyseli, että miksi meidän kuopuksella on melkeinpä joka kuvassa tutti suussa. Tästä kysymyksestä tuli mulle blogin pitäjänä ihan sellainen fiilis, että haluan kaikille kertoa vastauksen tuohon kysymykseen. Todennäköisesti joku muukin on sitä miettinyt. 

PikkuH on ainoa meidän lapsista, joka on edes suostunut tuttia syömään, ja siitä on muodostunut hänelle hyvin tärkeä esine. Tytsyllä on erittäin voimakas taipumus laittaa pikkuesineitä suuhunsa, ja olemmekin yhdessä H:n kanssa todenneet, että on paljon todennäköisempää pitää neitokainen hengissä niin, että saa pitää tuttia suukussaan, kuin että tunkisi kitusensa täyteen vaikkapa W:n pikkulegoja. Kyllä siitä tutista eroon päästään kyllä sitten, kun tilanne vähän helpottaa. PikkuH kuitenkin höpöttelee jo jonkinverran, eli tutti tuskin tekee hallaa hänen puheenkehityksellensä. Ja sitäpaitsi, eipä tuo neiti nyt ihan kaikkea aikaansa käytä tuttia mussuttaen. Unen jälkeen, ja sillointällöin päivällä.

Myös toinen kysymys oli tullut postaukseen, johon olin liittänyt kuvan kesälomareissulta, kun kolme tyyppiä ihastelee housuvaipat jalassaan tuttavan kissaa. Kysymys kuului jokseenkin niin, että onko meillä todella vielä kolme vaippapöksyä täällä kotona? Vastaan tässä samalla tähänkin kysymykseen näin julkisesti.

Olimme tosiaan kylässä tuolloin Naantalissa, H:n kummitädin luona. Kuva otettiin illalla hammasepesujen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa, ja näinollen jokaisella mukelolla oli vaipat jaloissaan. PikkuW on jo päiväkuiva, mutta öisin saattaa tapahtua vielä vahinkoja. Kylässä varsinkin on paljon helpompi välttää suuret pissakatastrofit pukemalla piltit vaippoihin unen ajaksi.
Ja kyllä myönnän, että meidän kundi oppi varmaan vähän myöhemmin päiväkuivaksi, kuin mitä "normaalisti" tapahtuu. Yritys kyllä aloitettiin jo 1,5 vuotiaana, mutta mitään halukkuutta jätkällä ei siinävaiheessa ollut käyttää aikaansa potalla istumiseen. Huusi ja raivosi vain aina, kun siihen istutettiin ja jossainvaiheessa tehtiin päätös, että tästä(kään) aiheesta ei stressiä oteta vaan edetään lapsentahtisesti. Ja niin siinä sitten vaan kävi, että jossain kahden ja kolmen ikävuoden välimaastossa jäbä oppi muutamassa päivässä tuon potalla käymisen, ja homma oli sillä selvä. Tavallaan koimme, että silloin W oli itse valmis. Ja niinhän se homma meni.

Me ehkä H:n kanssa kuulutaan kasvattajina siihen porukkaan, että ei liikaa stressata näillä tällaisilla asioilla sillä arki on muutenkin rankkaa. Tilanne olisi varmasti eri, jos meillä olisi vaikkapa vain yksi lapsi täällä temmeltämässä. Tämä on kuitenkin tässä elämäntilanteessa varsin hyväksi koettu reitti tarpoa tätä vanhemmuuden taivalta eteenpäin, ja toimii meillä loistavasti.

Tässä muutaman vuoden kokemuksella on nyt tullut todistettua se, että kyllä nää tyypit oppii ja kehittyy siinä missä muutkin, kunhan heille vaan annetaan aikaa. Koska eivät päivähoidossakaan vielä ole, niin nyt meillä on aikaa opetella ja odottaa sitä oikeaa hetkeä oppia. Tärkeintä on, että arki sujuu suht kivasti ja lapset ovat onnellisia. Bonuksena tietysti, jos vanhemmatkin ovat ;)

Ollaan jokainen vanhempina niin ainutlaatuisia ja omanlaisia, että väitteleminen siitä mikä on oikein, ja mikä väärin lienee turhaa. On silti kivaa, että näitä tällaisia asioita kysytään multa suoraan. Mieluummin niin, kuin että asia jää vaivaamaan lukijan mieltä.

Ihmettelin suuresti kesällä, kun esitin kaikenmaailman kysymyksiä täällä blogissa teille lukijoille, mutta en silti saanut yhtainuttakaan vastausta! Yritin kannustaa porukkaa kommentoimaan! Nyt mua kyllä jo vähän enemmän hymyilyttää tää koko keissi. Toivottavasti en kauhean montaa lukijaa tämän mokan vuoksi menettänyt.

Nyt aihe on kuitenkin loppuunkäsitelty, ja jatketaan tästä eteenpäin. 

Päivällä nappasin tyypeistä nämä allaolevat kuvat, kun kiirehtivät jonossa juosten puistoon. Tällaista näkyä on ilo katsella. 



Ihanat pikkuihmiset. 







You Might Also Like

11 kommenttia

  1. Niin ihania pikku ihmisiä sielä teilläkin! <3 Ihana kun teilläkin on puisto siinä lähellä. Tää on niin luksusta, kun ei tarvi montaa kilometriä kävellä ennen ku löytyy leikkipaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! On tässä itseasiassa aika montakin, mutta tää yks on ihan ehdoton suosikki. Sijainniltaan vähän kauempana, mutta ehdottomasti kaiken matkanteon arvoinen ;) Eikä tännekään oo kun ehkä kilsa matkaa.

      Poista
  2. Itteni ihan nolotti, kun arvontapostaukseen kirjoitin NELJÄ kommenttia ja sit vielä huuteli instassa perään. Harmi, että kyseessä oli noin laaja ongelma. Itse ajattelin omien laitteiden tilttaamista :/ Mutta hienoa, että ongelma on löytynyt ja korjattu :) Onnea miljoonasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tämän arvonta-asian korvaan, kunhan vaan saan hyvän palkintosetin kasaan :) Ihan pian :)

      Poista
  3. En oo koskaan sattunut edes kiinnittämään huomiota vaippoihin tai tuttiin kuvissa. Ehkä siksi kun niitä omia lapsia ei vielä ole, niin ei ole silmä harjaantunut moisiin juttuihin kiinnittämään huomiota laisinkaan. Mutta se minkä olen kyllä havainnut niin rakkautta teillä riittää. Lapset näyttävät onnellisilta ja hyvinvoivilta ja te jaksatte miehenne kanssa huomioida ja rakastaa toisianne pikkulapsiperheen rumbassa, niiden tuttien ja vaippojen keskellä. Se on ihailtavaa. Ja nimenomaan juuri se mitä itse kirjoituksessasi kerroit, niin te osaatte ottaa "lungisti" ja antaa lasten kehittyä omaan tahtiinsa ja näin olette kaikki tyytyväisempiä siihen perusarkeen. Se on ihanaa luettavaa. Eräässä postauksessa harmittelit tutun puheterapeutin vaihtoa. Toivottavasti saatte toisen yhtä ihanan ja mukavan terapeutin tilalle. Oon usein istunut Rinnekodin aulassa sen kaiken värikkään jengin keskellä omien asukkaidemne kanssa ja miettinyt teitä kuinka tekin siellä istutte ja kuinka Piippiskin on jonainpäivänä aikuinen ja kuinka hurjan ylpeitä saatte hänestä olla ja hänen kaikista saavutuksistaan. siitä että elämään on löytynyt vahva tukiverkosto, neiti tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, on löytynyt matkanvarrella asioita mistä hän pitää tai ei pidä ja ennen kaikkea, että tämä äärettömän kaunis tyttönen on päässyt ponnistamaan kohti uutta ja ihmeellistä niin rakastavasta
    perheestä. Olet postauksissa kertonut Prisma-kohtaamisista. Ne on olleet hauskaa luettavaa. Olen teidän katraanne nähnyt siellä kerran jos toisenkin. Hymyilyttää. Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn, voikaa hyvin 💖 -Pia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas upea kommentti! Kiitos siitä <3 liikutuin. Tekisi mieli vastata tähän vähän pidemmän tekstin verran, mutta aika ei riitä just nyt. Ehkäpä illemmalla :) mutta siis kiitos tosi paljon ja mukavaa syksyn alkua!

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus! Mun mielestä nää vaippa/tuttijutut on hyvä vähänniinku unohtaa, jos lapsi ei tunnu olevan valmis oppimaan kuivaksi tai eroon tutista. Ei ne lapset niitä kuitenkaan ikuisuuksiin käytä. Tietenkin kannattaahan sitä testata josko ilman oleminen onnistuisi, mutta kuitenkin jokainen lapsi on niin erilainen ja ei vaippaan tai tuttiin kuole jos vähän kauemmin käyttää kun muut :D Mulla itellä ei oo lapsia, mutta pikkusiskoja on 2 joista toinen oppi kuivaks vasta aika myöhään, mutta sittenkun oli oikee aika, niin ei menny ku muutama päivä niin homma oli hallussa. :) Sulla on muuten ihanan elämänmakuinen blogi, tykkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) ihanaa saada taas näitä mahtavia kommentteja! <3

      Poista
  5. Omat lapseni ovat nyt alakouluikäisiä ja muistan niin elävästi tuon pikkulapsivaiheen kun vertailtiin kuka pääsi vaipoista/tutista/tissistä/tuttipullosta/vieressä nukkumisesta eroon milloinkin. Ihan hyvässä hengessä, mutta vertailtiin silti. Ja aina jotenkin mietitytti, jos oma lapsi kulki jotenkin "jäljessä" jossain asiassa. No, tällä hetkellä voin sanoa että olipa turhaa! Eipä ole enää kenelläkään vaippoja ja tuttia kouluiässä :-) Ja nyt jälkikäteen ajateltuna eipä ole suurta merkitystä silläkään että kuka oppi potalle minkäkin ikäisenä. Kaikki sen oppi kuitenkin jossain vaiheessa. Joten näin kokemuksen syvällä rintaäänellä kannustan jatkamaan valitsemallanne rennolla kasvatusotteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olenpas vahvasti samoilla linjoilla :) Kaikkea hyvää!

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram