Koukussa
23.27
Jo toinen ilta putkeen, kun istun yksikseni sohvalla äänetöntä telkkaria tuijottaen, hiljaisuutta kuunnellen. En saa mitään aikaiseksi. Haluan silti odottaa, että H tulee töistä kotiin ennenkun itse menen nukkumaan. En jollain surkuhupaisalla tavalla pidä tästä yksinäisyydestä ollenkaan ja haluaisin vaan mennä kaappaamaan jokaikisen lapsistani kainaloon. Rutistaa ja suukottaa.
Ikävöin, vaikka nukkuvat vain muutamien metrien päässä minusta.
On onnellinen olo, että tunnen näin tässä hetkessä. Että tunnen näin vuodesta toiseen, ja että saan jakaa arkeni tämän suloisen jengin ympäröimänä.
7 kommenttia
<3
VastaaPoista<3 Olet Selina aikas mainio ja ihana.
PoistaLäheisyyden kaipuu on kova. Onneksi miehesi ei ole viikkoja toisella mantereella ja onneksi on kännyt ja internet. Muistan omat fiilikset..... Se on Rakkautta usko tai älä
VastaaPoistaJutta, uskon ja tiedostan. Usein nautin yksinäisyydestä, tätä postausta kirjoittaessa oli vähän toisenlainen hetki.
PoistaOnnea on että tiedostat onnesi <3 Blogissani olisi sinulle haaste: http://blogit.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/liebster-award/
VastaaPoistaKiitos haasteesta, yritän saada aikaiseksi kirjoitella kunhan aikaa vaa saan :) Oli mukava nähdä! <3
PoistaMun mies on välillä työmatkoilla ja aina silloin mulla on tosi kova halu mennä herättämään tytär ja napata syliin :D en tiedä miksi juuri silloin. En tietenkään herätä mutta usein käyn katselemassa nukkuvaa lasta ja mietin sitä miten onnekas olen kun saan olla äiti.
VastaaPoista