Viikonloppu oli merkityksellinen. Tapahtui tosi paljon. Yllätin itseni, ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa itselleni täysin tuntemattomien ihmisten seuraan vapaaehtoisesti ja lopputulokseen oon toooosi tyytyväinen. Kp-blogipäivä Hotelli Pasilassa oli  onnistunut kaikinpuolin, ja ihmiset olivat mukavia. Kukaan ylläolevista kaunokaisista ei ollut mulle etukäteen tuttu. Voisin tästä tapahtumasta kirjoitella vielä tarkemmin lisää, kunhan saan siihen riittävästi aikaa. Siispä palailen näihin tunnelmiin!

Ylitin itseni myös samaisena lauantai-iltana ystävän kanssa Järvenpääläisen ravintolan lavalta laulelemasta. Kiitän  PikkuW:n kummisetää tästä mahdollisuudesta. Kasvan ja kehityn tämänkin harrastuksen tiimoilta kun vaan saan mahdollisuuden yrittää ja uskaltaa.  Ja nyt sain.

Viikonloppu alkoi perjantai-iltana aikas jännittävistäkin tunnelmissa, kun Piippis alkoi yhtäkkiä unen seasta haukkomaan henkeään. Päivällä neiti oli aloittanut yskimisen ja pieni pelko mulla oli takaraivossa, että näin saattaisi tapahtua. Olin miettinyt kaiken valmiiksi ja kun sitten tämä episodi alkuyöstä alkoi, osasin toimia aikas valppaasti. Nappasin neidin kainaloon, kääräsin vilttiin ja vein takapihalle. Siellä istuskeltiin rauhassa hetki ja pian hengitys normalisoitui. Tytsy nukahti siihen mun syliin ja vein hänet sitten takaisin omien vällyjen alle. Tämän jälkeen yö sujuikin onneksi ihan rauhallisesti. Ja tää juttu tapahtui tietysti just silloin kun Heikki paiski vielä töitä eli olin yksin lasten kanssa kotona.

Nyt Piippiksellä ei onneksi oo enää kummempia oireita ollut. Vähän limaista yskää ja ääni käheenä eli kurkunpääntulehdusta aikas varmasti on tuo juttu siis. En nyt vielä kiikuta lääkäriin, sillä kuumetta ei oo ja neiti on muuten tosi pirteä.