Saparopää & Mustikkasuu
20.40
Onpas ihana tunnelma. Sinne mun rusinapullat taas nukahtivat kiltisi omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaista taistoa, ja nyt mulla alkaa päivittäinen hengähdysvapaa. Jotain maagista on siis tapahtunut kuluneen kuukauden sisään näiden iltarutiinien suhteen. Ihan parasta on se.
Pirpana nukkuu koko yön heräämättä ja masuvaivat ovat historiaa. PikkuW tosin on nyt aloittanut yökukkumisen ja kahtena viimeisenä yönä hää on järjestänyt megashown sekä näinollen myös herättänyt siskonsa loppujenlopuksi. Poika tekee niin, että havahtuu siinä yhden maissa puoliksi hereille ja nousee samantien pystyyn. On ihan puoliunessa, mutta ei suostu rauhoittumaan uudestaan unille. Kaikista hankalin tilanne on sen vuoksi, että W myös pitää suht kovaa ääntä herätessään. Hän ei itke, mutta mölisee kovin äänekkäästi.
Uskoisin tämän öisen kekkaloinnin johtuvan uusista merkittävistä taidoista ja niihin sopeutuminen kestää poitsulla nyt tovin. Maitoa menee toisinaan lähemmäs litra yössä ja se on aivan liikaa. Joskus mikään muu ei vaan auta.
Vinkkejä, ideoita? ;)
Tästä kun vielä päästäis, niin kaikki olisi täydellistä.
Sitten muihin asioihin. Tänään Vau.fi facebook-sivustolla julkaistiin vanha artikkeli aiheesta, joka käsittelee down-henkilöiden kauneusleikkauksia. On hyvä huomata, että en enää juurikaan provosoidu tämäntyyppisistä keskusteluista, vaikkakin aihe on todella hurja ja mun mielestä myös todella epäreilu. Ymmärrän "kauneusleikkauksen" siinä tilanteessa, jos vaikka merkittävän iso kieli haittaa lapsen puheen kehitystä ja siis ylipäätänsä jos leikkaukselle on joku järkevä lääketieteellinen syy. Mutta ai kauhea kun tuntuu pahalta ajatella, että maailmassa on ihan oikeasti äitejä, joille oman lapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia, että vie pienen viattoman naperon sen vuoksi leikkauspöydälle!?
Mä en ikimaailmassa veisi mun Pirpanaistani leikattavaksi, syystä että hän on hieman erinäköinen kun mitä me "tavikset" ollaan. Pirpanan ulkonäköpiirteethän tulevat jatkossa pelastamaan hänet monelta ikävältä tilanteelta, sillä hänen diagnoosinsa on ulospäin havaittavissa. Se mitä koulukiusaamiseen ja muuhun tulee, en jaksa asiaa kummemmin kommentoida. Kiusaamista tapahtuu, jos on tapahtuakseen enkä jaksa millään uskoa, että erityispiirteet siihen yksinään vaikuttavat. Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on siinäkin asiassa kaikista tärkein rooli. Kasvatetaan lapsemme hyväksymään erilaisuus ihmisessä. Kukaan meistä kun ei ole täydellinen ihminen ja jokaikisessä ihmisessä on satavarmasti omat kauniit piirteensä, joihin tulisi keskittyä. Tähän loppuun mun on pakko vielä mainita, että mun mielestä ds-henkilöille tyypilliset mantelinmuotoiset silmät ovat todella upeat. Harva se päivä nauliinnun tuijottamaan oman erityiseni silmiä. Niissä siis todella on jotain taianomaista. Sellaista kauneutta ei meidän tavisten silmistä löydy.
No, siinäpä mun lyhyt mielipiteeni asiasta. Ei varmaankaan tullut yllätyksenä tuo mutta pakko oli kertoa.
Tänään ristiriitaisia fiiliksiä on mulle aiheuttanut eräs toinenkin asia. Varattiin vihdoin ja viimein H:n kolkytvuotislahja eli matka Dubliniin elokuussa. On ihanaa lähteä! Ainoa miinus on, että lapset jää suomenmaahan. Ollaan kolme yötä pois ja mä tiedän että sekin on liikaa mulle, mutta vaikka se olisikin vaikeaa niin tarpeeseen tämä loma tulee ihan varmasti. Ajattelen asiaa niin, että kun mä saan nukkua pari yötä kunnolla, olen myös omilleni paljon parempi äiti taas. Kyllähän se vaan on totuus, että jokaikinen äiti väsähtää aina sillointällöin. Tilanne on hyvä nollata ja sitten jaksaa taas. Yhden illan rillutelut eivät tähän väsymykseen auta. Päinvastoin.
10 kommenttia
Meillä lapset myös riekkuivat pystyssä ja nukahtivat seisoalleen opittuaan seisomaan nousemisen. Menee aikanaan ohi, vaikka laiha lohtuhan se on. Meillä maidon tilalle otettiin iltavelli 5kk alkaen. Tuttipullosta juotettuna. Toimi hyvin.
VastaaPoistaTäytyypä yrittää vielä tarjota poitsulle tuota velliä, josko jossainvaiheessa huolisi iltajuomaksi! :)
PoistaOlen lueskellut sun blogia jo tovin aikaa. Itsellä siis seulahäly,ja mahdollisuus downlapseen 0,5prosentin luokkaa. On ollut ilo seurata kuinka ihana sinun Pirpana on ja olen myös tämän blogin kautta saanut uskoa ja voimaa,että vaikka meille downlapsi tulisikin,niin siitä selvitään ja rakkaus lapseen aina voittaa kaiken muun. Muutenkin sinulla on todella järkeviä ajatuksia ja mielipiteitä aiheesta.Jatkan aivan varmasti blogisi lukemista syntyy meille sitten downvauva tai ei.
VastaaPoistaKiva että kirjoittelit ja mukava kuulla, että olen omalta osaltani auttanut sinuu sopeutumaan ajatukseen mahdollisesta extrakromosomimurusesta. Tapahtuipa mitä tahansa, vauva hurmaa teidät satavarmasti. Opettaa rakastamaan lujasti <3 Onnea odotukseen! Saanko kysyä vielä, että mikä seulassa hälyytti? oliko niskaturvotusta?
PoistaVeriseula hälytti riskillä 1:200. Ikää minulla jo kohta 38v. Niskaturvotus tais olla 1,4 rv 12+5 ja koko vastasi silloin itseasiassa 13+5. Ei menty siis lapsivesipunktioon,kun lapsi on joka tapauksessa monta vuotta toivottu ja tehty,joten otamme vastaan mitä meille annetaan. Ultrissa ei ole näkynyt poikkeavaa,mutta eihän näkynyt teilläkään.
PoistaOk :) Juu ei näkynyt meilläkään tosiaan, mutta niinkun olen aina täälläkin toitottanut, ollaan tosi iloisia että ei näkynyt. Vaikka shokki tuo ds-diagnoosi toki oli, nyt ollaan niin onnellisia siitä, että tyttö on syntynyt juuri meille. Sen varmaan olet täältä aistinnutkin ;) Kaikkea hyvää tosiaan odotukseen ja mitään ei kannata etukäteen murehtia. Asiat etenee omalla painollaan ja sinulla tuntuu olevan hieno suhtautuminen asiaan. Teidän vauva on onni. Lisäkromosomilla maustettuna tai ilman. 4 D- ultrassa kannattaa toki käydä, jos haluatte asiaan varmistuksen ennen pikkuisen syntymää..
PoistaLaskettuaika on jo ihan kohtapuolin,joten ei enää tässä vaiheessa 4d-ultra kannattane. Onhan nuita ultria ollut yhdeksän kappaletta tämän raskauden aikana,ja suurinosa erikoislääkärien tekemänä. Mutta kiitos,yritän olla murehtimatta. Näin loppua kohden vaikuttaa vain olevan hankalempaa:)Kaikkea hyvää teillekkin ja jatkan tiiviisti juttujesi lukemista.
PoistaOnhan se tietysti ymmärretäävää ja luonnollista että näin onkin. Siis murehtimisen tiimoilta. Mutta jos erikoislekurit ovat sua ultranneet, syytä huoleen tuskin on. Meille ainakin kakkosen odotusaikana rakenneultrassa jo melkeinpä uskallettiin luvata, että "tavis"-vauva on syntymässä ja näin oli. Kaikkea hyvää! :)
PoistaTiedän niin hyvin ton tunteen kun ero lapsista vähän stressaa ja ahdistaakin.. Kaikkea kivaa on hauskaa tehdä miehen (tai ystävien) kanssa kaksin, mutta täysillä ei osaa nauttia kun on erossa lapsista. Itseäni auttaa hirveesti tää ajatus (ei oma): " vanhempien parisuhde on lasten koti". Eli ihan jo lasten hyvinvoinnin ja onnen takia on parisuhteesta oikeesti pidettävä huolta (myös, tai oikeestaan erityisesti) pikkulapsiaikana. Ja mikäs sitä parisuhdetta paremmin hoitais kun muutama päivä kahdestaan jossain ilman lapsia ;-) Kiitos mahtavasta blogista ja ihanaa reissua teille :-)
VastaaPoistaOih, tuntuupa hyvältä kuulla! Kiitos <3
Poista