Oon tänään koko päivän yrittänyt saada vauvoista hyvää kimppakuvaa, vaan enpä ole siitä tehtävästä kunnialla suoriutunut. Elämme aikoja jolloin moinen tehtävä on melkeinpä mahdoton, voin kertoa. Kumpikin menee kun tuulispää paikasta toiseen, omalla tyylillään. 

Tänään PikkuW nousi ensimmäisen kerran ilman tukea ylös ja pysyi siinä seisaallaan 3-4 sekuntia. Kohta se menee ja kovaa! Pirpana treenaa jatkuvalla syötöllä pystyssä pysymistä. Nousee tukea vasten ylös ja päästää irti. Peppu painaa vielä senverran, että pystyssä pysytään sen pari sekuntia mutta tolla treenillä sekin on kohta "tolpillaan" pysyvästi. 

Sain pikkutyypit nukkumaan ja meidän kotona leijailee tällähetkellä rehellisesti sanottuna aika yrtsäkkä  odööri. Meillä on ollut täällä kakkabileet. Sori vaan tästäkin infosta, mutta pakkohan tätäkin asiaa on fiilistellä sen verran, että on ihan mahtavaa kun kummallakin pienellä taas vatsa toimii. Kyllä nimittäin totuus on vaan se, että piereskelevä ja tiheään tahtiin kakkiva lapsi on perheen onni. Kaks sellaista varsinkin.

Palaan hetkeksi vielä Ruisrockin tunnelmiin. Me ollaan aina oltu vähän arkoja lyöttäytymään tuntemattomien vertaisperheiden seuraan, esimerkiksi kauppareissuilla. Nyt parin valkoviinilasillisen jälkeen tuli rikottua jää tälläkin saralla festareiden leppoisissa tunnelmissa. Nähtiin Karri-koiran keikan jälkeen lavan luona äiti jo vähän iäkkäämmän ds-herran seurassa. Sinne sitten säntäsin sen kummempia miettimättä ja hyvä niin. Keskustelimme pitkään heidän kanssaan ja tosi mahtava fiilis tuli. Herrasmies oli jo 48-vuotias ja todella skarppi tapaus. Juteltiin mm bändeistä, joita hän oli tullut kuuntelemaan. Yhteinen suosikkikin löytyi (Samuli Putro). Äiti kertoi meille omista tuntemuksistaan erityislapsen syntymän ajoilta, sekä ajasta sen jälkeen. Oli tosi tosi hienoa jutella äidin kanssa, jolla oli takana vuosikymmenien kokemus. Näin siinä hetkessä itsenikin tulevaisuudessa rokkaamassa Pirpanan kanssa Ruissalossa ja se todella lämmitti sydäntä. Ja tietysti koko viikonlopun tiketit taskuissa, niinkun meidän uusilla tuttavillakin oli.

Kauneinta siinä hetkessä oli kuulla, että tämäkin äiti koki olevansa etuoikeutettu saadessaan elämäänsä juuri tämän pojan. Ei kukaan häntä ole niin paljon opettanut kun oma poikansa ja niin rakas oli äidilleen. Kyyneleet silmissä kuuntelin.

Tämän tapaamisen jälkeen olin taas kymmenen senttiä pidempi ja täynnä ylpeyttä omastani. Olin vahva ja onnellinen. Ikävöin ja rakastin mun pieniä hetken ja sen jälkeen jatkoin taas rokkailua hyvin fiiliksin. Olin hetkenaikaa taas teini.. viiniä sisältävät minigrip-pussit rintsikoihin sullottuna.

Kivaa oli.