Saanen ylpeänä julistaa, että Pirpana nousi tänään yhtäkkiä olohuoneen lattialla treenatessaan seisomaan, ilman minkäänlaista tukea!! Siinä tönötti hämmästyneenä ennätysajan ja lopulta tömpsähti maahan, kun keskittyminen herpaantui. Tämä kuvio toistuikin sitten monta kertaa illan aikana.  Me vanhemmat olimme luonnollisesti suunnattoman ylpeitä tapahtuneesta ja tuntuu ihan uskomattomalta, että nuo lapsukaiset oppivat nyt samoja asioita, "käsikädessä".

Meinaan pakahtua tästä onnentunteesta. Nämä  kun ovat aika isoja saavutuksia tytölle itselleen, ja se on ihan silminnähden havaittavissa. Sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta ja sepäs onkin kaikista paras palkinto Piippikselle.

Eipä tänään sitten tarvitse muuta kirjoitellakkaan. Huomenna lisää, liittyen meidän viikonlopun suunnitelmiin..