Superkuu
22.24
Viimeyönä tähän äiskään iski jonkunsortin kuuhulluus eikä uni meinannut millään tulla joten päätin ex tempore sängyssä pyöriessäni, kahden rakkaan tuhistessa vieressä, että piipahdan ulkona vilkaisemassa josko tuo paljon puhuttu superkuu näkyisi minulle. Näkyihän se vähän puiden takaa ja lämpöisessä kevätyössä yritin sitten tallentaa puhelimen kameralla tuon hetken muistiin. Tässä paras otos ja se on aika huvittava. Katulamppu meinaa viedä huomion itse kohteelta mutta menköön. Ei ole niin justiinsa.
Ihailin tuota kuuta ehkä viiden minuutin ajan kunnes totesin että paljaat varpaani kylmettyvät ellen palaa takaisin peiton alle ja sinne sitten kömminkin miehen viereen. Aamulla sain onneksi facebookin kautta ihailla yökyöpeli-ystävien aamuöisiä otoksia kohtalaisen muhkeasta kuu-ukosta! Hienoja kerrassaan!
Aamu oli luksusta noin muutenkin. Äiskä sai nukkua pitkään ja tyytyväisenä heräsin kymmenen jälkeen kuin uutena naisena. Ei haitannut öinen kuusta aiheutunut valvominen ei sittenniin.
Aamupalan jälkeen olikin aika lähteä taas remontoimaan kotia (jota myös sisustin mielessäni kovasti yön pikkutunneilla melkein hermoromahdukseen asti) ja räpsäsin meidän Pirpanasta tämän kuvan kotiportailta ennen lähtöä. Pikku teletappi. Laa Laa. Oli mukava touhuta tulevassa kodissa kun Pirpana nukkui pitkiä päiväuniaan tyytyväisenä takapihalla eikä pikku meteli tuntunut tyttöä häiritsevän. Nyt alkaa jo olla vähän malttamatonkin fiilis ja uskon että viihdymme hyvin tuossa uudessa kodossa kun sinne vaan pääsemme jossainvaiheessa asettumaan.
Piippiksen täti toi Lontoosta vähän tuliaisia ja ne olivatkin juuri passelin kokoiset tytsylle. Tulipahan ratkottua taas yksi ongelma näiden tuliaisten myötä ja isomummon 90-vuotisjuhliin onkin yhtäkkiä nättiä päällepuettavaa. Kiitos siis tätsylle näistä ihanuuksista<3
Ensiviikko on täynnä hulinaa. Menen juttelemaan vihdoin ja viimein synnytyspeloistani sekä toivon tietysti kovasti että ongelmaan löytyisi jokin ratkaisu. Myös lääkärikäynti on luvassa äiskällä ja katsotaan nyt mitä siellä sitten sanotaan.
Pirpanasta vielä muutama sananen. Joku miellyttävä vaihe likalla menossa nimittäin kiukuttelee nimenomaan mulle ihan kokoajan. Ei mitään järisyttävää edelleenkään mutta sellaista jatkuvaa pientä kitinää ja valitusta. Tätä on nyt kestänyt pari päivää ja toivotaan että menee ohi tai että ei ainakaan tuosta nyt voimistuisi. Vähän poden huonoa omaatuntoa kun masun vuoksi Pirpanan sylkyttäminen on jo aika haastavaa ja jonkinverran mun on täytynyt sitä vähän vähentääkkin. Ehkä tyttö aistii sen jotenkin tai sitten tämä on vaan jotain ihan täysin normaalia toimintaa hänen osaltaan eikä kyse ole mistään kummemmasta. Äidillehän sitä aina kiukutellaan, niin teen itsekkin yhä edelleen vaikka ikää jo 28 vee!
No kaikesta huolimatta, olen mä saanut tänään suukkojakin ja niin kauan kun niitä satelee ei ole syytä huoleen.
Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
2 kommenttia
Ihana vaaleanpunainen nallekarhu <3
VastaaPoistaMä olen itseasiassa aikoinaan keravalla kirpputorilla myynnyt tuommoisen puvun jollekulle, meillä nimittäin oli tuollainen puku :)
Olin lukioaikoinani Tarjoustalossa töissä monta kesää ja sieltä sen ostin kummitytölleni ijät ja ajat sitten. Enpä olisi uskonut että menee vielä omalle nallekarhulle jokupäivä :)
VastaaPoista