Takana ensimmäinen äitienpäiväni, jolloin myös minua onniteltiin ja hemmoteltiin. Ikimuistoinen taatusti siis! Oma äiti on ollut mulle aina se kaikista vankin tukipilari, kaikki kaikessa, ja tänään mua onkin herkistänyt se tosiasia että myös minä olen ihan oikeasti tuon pienen suloisen sekä erityisen pikkutytön ihan oma ja oikea äiti! Toivottavasti musta tulee Pirpanalle yhtä tärkeä ja korvaamaton emo kun oma on ollut mulle, ja tulee aina olemaan. Voi kun osaisin suojata Pirpanaa mahdollisimman hyvin ylimääräisiltä ikäviltä asiolta ja saisin pitää häntä siipieni suojassa niin kauan kuin se vaan tarpeellista tulee olemaan..

 Äitiys on tällähetkellä hyvin vahvasti läsnä mun elämässäni kun saan nauttia tuon pienen ihanan tytön viehättävästä seurasta melkeinpä 24/7. Ja sitten tietysti kun toinen pieni sydän jumpsuttaa oman sydämeni alla, tuossa navan takana.

Elän kahdelle pienelle ja rakastan niin järjettömästi. 

Mietiskelen ja pohdiskelen omaa erityistä äitiyttäni päivittäin ja välillä jopa pelottaa että kuinkakohan selviän, vaikka sisimmässäni mä tiedän että aivan varmasti selviän ja todennäköisesti vieläpä hyvin.

Olen äiti ja kiitollinen siitä vaikkakin kyllä mua joskus tosi paljon väsyttääkin ja melkeinpä maksaisin että saisin nukkua päivän pari putkeen kertaakaan heräämättä ;)

Tänä-aamuna sain nukkua ja se tuntui hyvältä. Sain nauttia herkkuaamupalasta, herätä hyvältä tuoksuvan vauvan vierestä, syödä kakkua, pusuja ja halejakin sain. 

Nyt nautin tästä.