Mokomat hampaat. Ensin niitä odotellaan ihan tuskissaan ja sitten ulos putkahdettuaan pilaavat vielä synttäripäivänkin. No ei se nyt ihan niin mennyt mutta melkein. Viimeyönä Pirpanalle nousi kuume aika korkealle ihan ykskaks ja se aiheutti kovan itkukohtauksen joka ei meinannut sitten ottaa loppuakseen. Pelottavinta tuossa hetkessä oli kova tutina tytöllä, joka aiheutui nopeasta ruumiinlämmön pompsahtamisesta korkeaksi. Mä siinä sitten vollottamaan kauhusta sillä isikin oli yövuorossa ja säikähdin tosi kovasti kun ei moinen huuto/kramppaus ole tytölle alkuunkaan tyypillistä, mutta luojan lykky olikin että mummi ja pappa löytyi vielä toistaiseksi läheltä. En tiedä miten olisin selviytynyt tuosta pelottavasta tilanteesta ilman heitä. Aamulla tilanne toistui vielä kerran. Kuume lähti uuteen nousuun ja kramppailu alkoi uudestaan mutta nyt osattiin jo ottaa vähän rauhallisemmin kun tiesi mistä se kaikki johtui. Tyttö nukahti loppujenlopuksi ja nukkuikin sitten monta tuntia. Tuo kuva yläpuolella on otettu näiden pitkien unosten jälkeen, jolloin Pirpana alkoi jälleen muistuttaa omaa itseään ja hymyjäkin jo saatiin. Kuvasta huomaa silti hyvin että ihan tolpillaan ei vielä tuohon aikaan oltu.

Eka kunnon kuumekoettelemus siis takanapäin. Selvittiin vaikka kyllä se meinasi vähän koville ottaa. Ei ollut kiva juttu se ja nyt toivotaan että ensiyönä kuume ei nouse enää. Vaikka hampaiden puhkeaminen on tuottanut aika paljon ylimääräistä tuskaa, täytyy kyllä sanoa että komia on tuo piikki joka alhaalla pilkottaa! Vauvasta tuli hetkessä taapero :)

Onneksi loppupäivä meni ihan hyvin ja saatiin meidän suloinen aurinkoinen synttärisankari takaisin. Paras synttärilahja tuntui tänävuonna olevan "Paljon onnea vaan!"-livenä eli ihan kenenvaan laulamana. Näin me vähän arveltiinkin. Toivotaan että tyttö nyt parantuu kunnolla lauantaiksi, sillä ollaan kutsuttu mummit sekä kummit kylään 1-vuotisia juhlimaan. Ja noin muutenkin olis kiva. Musta tuntuu etten pysty oikein keskittymään mihinkään muuhun kun kokoajan vaan tarkkailen tyttöä ja pelkään pahinta. 

Tuo yöllinen episodi sai siis tämän äipän mietteliääksi jälleen. Tulevaisuus alkoi jännittämään ihan eritavalla kun tajusi että kohta mulla on kaksi pientä ja kun näiltä sairasteluilta ei vaan voi välttyä niin on yksinkertaisesti opittava pitämään itsensä kasassa vaikka mitä tapahtuisi. Hajota ei saa ainakaan silloin kun tilanne on päällä. Jännä juttu että vaikka minäkin hoitoalalla niin silti oman lapsen sairastuminen säikäyttää noinkin pahasti.

Nyt se tuolla uinailee ihan levollisesti ja näin olkoon jatkossakin. Kiitos kaikille muistamisesta! Ollaan koko perhe oltu ihan otettuja onnittelusaldosta sekä blogissa että FB:n puolella <3