Edelleen meillä ollaan puolikuntoisia ja voimat aika hukassa sekä pienellä potilaalla että vanhemmilla. Palailen blogin pariin kun selvitään tästä typerästä taudista. Sen verran kerron vielä että lääkärisetä epäili vauvarokkoa mutta itse olen vähän skeptinen sen suhteen nimittäin meillä on jo viides kuumepäivä menossa eikä ihottumasta tietoakaan. Jännä nähdä että mitä tästä vielä seuraa. Alkaa usko loppumaan. Tyttö on ollut kuin eri maailmasta ja tosi kiukkuinen. Tuntuu pahalta katsoa vierestä tätä kun olen nyt muutenkin niin "yliherkässä" tilassa. Osaapahan taas arvostaa tervettä päivää kun sellainen vaan suvaitsee palata. Kaunis kotikin siellä odottaa muuttohommia valmistuvaksi mutta first things first. 

Kaiken tämän sairastelun ohella Piippikselle kävi vielä aika pysähdyttävä haaveri kun tipahti rattaista ja tietysti pää edellä. No, selvittiin säikähdyksellä mutta luulenpa että äiti sai tästä tapahtumasta suuremmat traumat kun lapsi vaikka itku tuli kummaltakin. Vähän tytöllä otsa punoittaa mutta tosi vähän ja valvoin koko viimeyön vauvan vierellä tarkkaillen hengitystä ja pusutellen. Kaikki tapahtui sekunnissa enkä voinut tehdä mitään. Tuli silti ihan hirveä olo. Kun tärkein tehtävä mulla äitinä on suojella pientä tuollaiselta ja sitten en siinä onnistunut! Teenpähän kaikkeni että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kyllä mä tiedän, tuollaista tapahtuu paljon mutta tosi kakka fiilis siitä jää.

Ens viikko on toivottavasti paljon parempi! Palaillaan. Onneksi ulkona on ihanan kesäistä!