ilon aiheita

Värejä

21.56

Kummisedältä synttärilahjaksi saadut värikkäät pallot osoittautuivat todelliseksi hitiksi tänäiltana. Antaa kuvien kertoa.







Lopputulos: Tyytyväinen tyttö sekä levähtänyt "pallomeri" ympäri olohuoneen lattiaa.


Ollaan siis kotona jälleen. Toin mummolasta mukanani kaksi muovikassillista pikkuisia vaatteita. Sellaisia pojan päälle sopivia :) Haikeana viikkailin pieniä vaaleanpunaisia takaisin pahvilaatikkoon ja mietiskelin että mitähän niille tekisin. Ehkä mä vielä säästän niitä hetken.. 

Huomenna luvassa siis kaappien järjestelyä sekä muutenkin yleistä siivoilua. Raskausviikko 36 pyörähti käyntiin. Yksi uusi mullistus tapahtumassa siis meidän elämässä ihan pian ja se saa kyllä aikaan paljon erilaisia tuntemuksia meikäläisessä jo nyt. Jännittää, pelottaa, ei jaksaisi enää odottaa. On tosi hauska nähdä miten vauva loppupeleissä syntyy tähän maailmaan ja koska. Nyt mulla on niin vahvasti sellainen tunne vaan että aika pian syntyy mutta katsotaan..


Höpönlöpöä

Jouluaatto keskellä kesää

22.08

Isi nukuttaa Pirpanaa ja äiti meinaa ihan väkisin simahtaa sohvalle isin pehmoisen möreään ja matalaan lauluun. Ei epäilystäkään kuka on meidän perheessä kaikista paras nukkumatti. Tänään äiti on tuntenut itsensä jotenkin erityisen väsyneeksi mutta voipi johtua siitä että isukilla on ollut heti töiden päälle kiireistä bändin kanssa ja me ollaan oltu tyttöjen kesken melkeinpä koko päivän. Illansuussa piipahdettiin mummia moikkaamassa kun pappa on ollut Meilahdessa taas operaatiossa ja viettää siis sairaalassa nyt pari päivää. Kaikki papalla kuitenkin nyt hyvin ja seuraavaksi sitten odotellaankin häntä kotiin. On se vaan äijä! <3

Mun kummityttö ilahdutti tänään mummia sekä kummitätiä ja teki korvikset. Ihan paras lahja sanon minä.

Tänään meitä on lahjottu ihan urakalla nimittäin myös mun oma kummitätini oli jättänyt mummin luokse ihanan ylläripussukan josta löytyi Pirpanalle taas vaikka ja mitä. Kuvassa pari ihanuutta tuosta pussukasta eli  uutta Marimekkoa ja sitten oikein erityisen ihana pehmoinen, unelias kaveri. Ihastuttiin isinkin kanssa tuohon kovasti!

Nyt päivä alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan ja jos fiksu olisin, niin menisin nukkumaan kun tyttökin niin teki. Huomenna mulla on neuvola ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa. Toivottavasti löydän paikalle. Jännittääkin vähän. Raskausviikko 33 jo! Tänään mä taas havahduin siihen tosiasiaan että kohta onkin jälleen vauvanhakureissun aika ja mun varmaan pitäisi vähän etukäteen valmistautua uuteen pieneen. Sänky kai se kaikkein tärkein nyt alkuun on. Vaatetta on jo vähän mutta sitä pitää kyllä jostain haalia vielä lisää. Sellaista äijämäistä vaatetta :) Ja sitten niitä tooosi pieniä vaippoja. Pirpanan vitoset tuntuu jättimäisiltä niiden rinnalla. Tosin Pirpana ei tätä menoa kauaa enää vaippoja tarvitse kun niin hienosti osaa jo pottaan kaikki tarpeet töräyttää ;) Potta-asioista hieno aasinsilta seuraaviin pottaotoksiin. Tuusulan mummu ja ukki osti tytölle synttärilahjaksi tuon kuvassa näkyvän rummun ja tyttö soittaa sitä erittäin taitavasti, jopa potalla ollessaan. Rumpali kuten rakas pappansakin.











ilon aiheita

Kesälippis

23.09


Mummi osti Pirpanalle uuden kesälippiksen. Jostain syystä Hello Kittystä on tullut meidän tytön ykköskissa ;) Onhan näissä kahdessa söpöliinissä nyt yllättävän paljon samaa näköä eikö vain olekkin?

Pirpanan rokotukset ja neuvola siirtyivät ensiviikolle monen tekijän vuoksi (suurin syy tytön ihan minimaalinen yskänpoikanen sekä aamu-unisuus tänään) ja nyt mulla on aikaa rauhassa miettiä vielä että annetaanko meidän pimulle ollenkaan mpr-rokotetta. Olen ihan tosissani alkanut pohtimaan sitä vaihtoehtoa että me skipattais se nyt toistaiseksi ja rokotetaan tyttö sitten vasta vähän vanhempana. 3-vuotiaana. Musta tuntuu vaan niin kamalalta antaa noin pienelle niinkin tuju setti kerralla. Katsotaan nyt.. Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia tuosta rokotteesta ja mitä sivuvaikutuksia siitä on pienille tullut.  Onko lukijoiden seassa muita siitä kieltäytyneitä/ sitä viivästyttäneitä?

Meillä on muuten ehkä maailman suloisin naapuri täällä Järvenpäässä. Se on "minipossu" (joka ei tosiaan ole enää kovinkaan mini) ja aivan vekkuli tapaus. Nähtiin se tänään ekan kerran ja huomenna on pakko varmaan käydä tutustumassa häneen paremmin. Tää on kyllä ihan huippupaikka asustella. H kävi tänään lunastamassa meille tenniskentän avaimetkin ;) Menee jokunen tovi ennenkun musta on pelaajaksi mutta isäntä ainakin saa pelailla kavereiden kanssa mielin määrin.

Höpönlöpöä

Superkuu

22.24


Viimeyönä tähän äiskään iski jonkunsortin kuuhulluus eikä uni meinannut millään tulla joten päätin ex tempore sängyssä pyöriessäni, kahden rakkaan tuhistessa vieressä, että piipahdan ulkona vilkaisemassa josko tuo paljon puhuttu superkuu näkyisi minulle. Näkyihän se vähän puiden takaa ja lämpöisessä kevätyössä yritin sitten tallentaa puhelimen kameralla tuon hetken muistiin. Tässä paras otos ja se on aika huvittava. Katulamppu meinaa viedä huomion itse kohteelta mutta menköön. Ei ole niin justiinsa.
Ihailin tuota kuuta ehkä viiden minuutin ajan kunnes totesin että paljaat varpaani kylmettyvät ellen palaa takaisin peiton alle ja sinne sitten kömminkin miehen viereen. Aamulla sain onneksi facebookin kautta ihailla yökyöpeli-ystävien aamuöisiä otoksia kohtalaisen muhkeasta kuu-ukosta! Hienoja kerrassaan!


Aamu oli luksusta noin muutenkin. Äiskä sai nukkua pitkään ja tyytyväisenä heräsin kymmenen jälkeen kuin uutena naisena. Ei haitannut öinen kuusta aiheutunut valvominen ei sittenniin.
Aamupalan jälkeen olikin aika lähteä taas remontoimaan kotia (jota myös sisustin mielessäni kovasti yön pikkutunneilla melkein hermoromahdukseen asti) ja räpsäsin meidän Pirpanasta tämän kuvan kotiportailta ennen lähtöä. Pikku teletappi. Laa Laa. Oli mukava touhuta tulevassa kodissa kun Pirpana nukkui pitkiä päiväuniaan tyytyväisenä takapihalla eikä pikku meteli tuntunut tyttöä häiritsevän. Nyt alkaa jo olla vähän malttamatonkin fiilis ja uskon että viihdymme hyvin tuossa uudessa kodossa kun sinne vaan pääsemme jossainvaiheessa asettumaan.

Piippiksen täti toi Lontoosta vähän tuliaisia ja ne olivatkin juuri passelin kokoiset tytsylle. Tulipahan ratkottua taas yksi ongelma näiden tuliaisten myötä ja isomummon 90-vuotisjuhliin onkin yhtäkkiä nättiä päällepuettavaa. Kiitos siis tätsylle  näistä ihanuuksista<3

Ensiviikko on täynnä hulinaa. Menen juttelemaan vihdoin ja viimein synnytyspeloistani sekä toivon tietysti kovasti että ongelmaan löytyisi jokin ratkaisu. Myös lääkärikäynti on luvassa äiskällä ja katsotaan nyt mitä siellä sitten sanotaan. 

Pirpanasta vielä muutama sananen. Joku miellyttävä vaihe likalla menossa nimittäin kiukuttelee nimenomaan mulle ihan kokoajan. Ei mitään järisyttävää edelleenkään mutta sellaista jatkuvaa pientä kitinää ja valitusta.  Tätä on nyt kestänyt pari päivää ja toivotaan että menee ohi tai että ei ainakaan tuosta nyt voimistuisi. Vähän poden huonoa omaatuntoa kun masun vuoksi Pirpanan sylkyttäminen on jo aika haastavaa ja jonkinverran mun on täytynyt sitä vähän vähentääkkin. Ehkä tyttö aistii sen jotenkin tai sitten tämä on vaan jotain ihan täysin normaalia toimintaa hänen osaltaan eikä kyse ole mistään kummemmasta. Äidillehän sitä aina kiukutellaan, niin teen itsekkin yhä edelleen vaikka ikää jo 28 vee!

No kaikesta huolimatta, olen mä saanut tänään suukkojakin ja niin kauan kun niitä satelee ei ole syytä huoleen.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Höpönlöpöä

Ötökät

23.14



Tässäpä lupaamani paljastus Pirpanan 10kk/Ds-päivän lahjoista, jotka mummi ja pappa hälle osti. Nuo torakat varastivat nimittäin Piippiksen sydämen serkkupojan synttäreillä ja siitä inspiroituneena isovanhemmat keksivät käydä moiset paikallisesta Muovista ja Lelusta hakemassa. Ne vaan nyt ovat niin ihmeellisiä ötököitä nuo että niitä kummastellessa saisi hurahtamaan pidemmänkin tovin. Myös karvaisia sisaruksia ne kovasti kiinnostavat.

Olenpas alkanut kutsumaan masussa kasvavaa tyyppiä jostain syystä "Lilliksi". Voi Lilli-parkaa jos pojaksi nyt sitten kuitenkin paljastuu! Lillin tönimiset ja tuuppimiset näkyy jo ihan kunnolla ulospäin ja tänä-aamuna saatiinkin ihastella hänen liikkumistaan monta minuuttia. Vilkas kaveri. Niin oli kyllä Pirpanakin ihan alusta asti. Odotuskuulumisia voisin sen verran täällä jakaa että kerron väsymyksen olevan tällähetkellä kohtalaisen ankaraa. Pari päivää on myös päätä jomotellut ikävästi ja epäilenkin tämän kaiken johtuvan nyt alhaisesta hemoglobiinista. Toivotaan että lisärauta alkaa vaikuttamaan olotilaan parantavasti pikimmiten. Iltaisin tuntuu että poksahdan. Masua kiristää jokapuolelta. En siltikään valita vaan yritän nauttia tästä uuden luomisesta.

Pieni nuhanenä nukkuu nyt jo suht rauhallisesti yöuntaan mutta rohinaa sängystä kuuluu edelleen. Selvästi flunssa tekee tuloaan ja olenkin tänään saanut olla vähänväliä pyyhkimässä pientä nessua. Kuumettakin tuossa jo mittailin kun tuntui lämpöiseltä mutta toistaiseksi ollaan pysytty 37:n alapuolella. 36,9 oli tuo viimeisin lukema. Toivotaan ettei nouse siitä enää.

Tänään ollaan opittu "heittämään femmat". Ylpeä on tyty uudesta taidostaan! 

Kivaa viikonloppua!

Isi

Synttärilahja

22.03



Pirpanan isi ja hänen uusi Ukulelensa. Lahja oli erittäin mieluinen ja mikä parasta, myös vaimo sekä pikkuinen tytär tykkää tuosta lelusta! Allekirjoittanut aikoo myös oppia soittamaan tuolla pienellä kaunottarella.

ilon aiheita

05.03.2012

22.45








Meidän pimua on tänään lahjottu isosti ja nyt haluankin vielä tätä kautta kiittää jokaista onnittelijaa sekä muistanutta! Posti toi aamusella aivan ihanan suloisen kortin, jonka Tuusulan mummu oli itse tehnyt. Hihiteltiin riemusta kun tajuttiin että vauvatarra kortin kannessa muistuttaa aivan täydellisesti Pirpanaa, eikö?! Kukkasetkin päässä!

Haluankin nyt kiittää lähettäjää erityisen kivasta ylläristä! Mahtavaa että Lailan lähipiirissä on tällaisia lahjakkuksia ja toivotaan että se on periytyvää :) Aina on kiva odottaa mummun kortteja sillä jokainen on täysin uniikki ja ainutlaatuinen.







Toinen lahjakkuus piipahti sitten illansuussa tuomassa paketin Pirpanalle ja sieltä paketista täytyy nyt erityisesti nostaa yksi hyvyys lukijoidenkin tietoisuuteen. Nyt mainostan ihan rehellisesti, sillä kyseessä on mun kummitätini tuotos. En tiennyt tällaisesta projektista ollenkaan ennen tätä päivää ja yllätys oli melkoinen. Hän on yksin kuvittanut ja kirjoittanut yhdessä työkaverinsa kanssa lastenkirjan nimeltänsä "Pave ja ötökkäystävät". Aivan ihania kuvia tuossa teoksessa onpi ja Pirpanakin tykkäsi heti alkuunsa niinkun kuvastakin voi todeta. Tätä kirjaa saa tilattua Suomalaisesta kirjakaupasta ja Keravalla sitä myy Tyykipuoti sekä Vekaravintti lastentarvikeliike. Minun kautta sitä voi myös tilata. Itsehän olen aina ollut vähän lastenkirjoihin hurahtanut ja viimeksi tilasinkin ihan omaksi ilokseni mm. Kuka lohduttaisi Nyytiä? sekä Pikku Prinssin. Ne kun nyt vaan yksinkertaisesti kuuluu jokaisen lapsenmielisen kirjahyllyyn. Seuraavaksi tulossa Pikku toukka paksulainen sekä Hassut hurjat hirviöt. Ylpeänä laitan tämän "kumpparin" hienon teoksen muiden kirjojen joukkoon! Kiitos A!




Kiva päivä takanapäin. Huomenillalla tiedetään että onko tuo Järvenpään asunto meidän alkaen 1. huhtikuuta 2012. Hetkenaikaa täytyy vielä jännittää. Masussa tällähetkellä yhden perhosen lisäksi muutama toinenkin kutittelija. 

Ja niin, Piippis osasi tänään potkaista "Mersun" pari kertaa liikenteeseen. Oli itse ihan ihmeissään ja seuraavalla kauppareissulla täytyykin tytölle ostaa kunnon tarrasukat jotta potkuttelu sujuisi jatkossa paremmin. Vielä yksi kuva.





Lahjoja

Odotustuntemuksia ja vähän muutakin

22.15

Vatsa kasvaa. On erittäin jännä huomata miten ristiriitaisia tuntemuksia tämä toinen odotus mussa saakaan aikaan. Ennen kun entinen linea negra-viiva mahastani ehti poistuakkaan, alkoi seuraava jo tummenemaan. Olin juuri saanut raskauskilot hävitettyä ja yhtäkkiä paino alkoikin taas nousemaan. Joskus tuntuu että "voi ei, miten mun vartaloni jaksaa tämän toisen odotuksen näin pian?!" mutta sitten taas hetken päästä ajatukset ovatkin jo ihan toista maata. "Mahtavaa,kohta kaikki vaatteet näyttää taas hyvältä mun päällä!!". Iltaisin odotan ihan pelonsekaisin tuntein että koska tunnen sen ensimmäisen kunnon muljahduksen. Toisaalta sitten taas odotan sitä kuin kuuta nousevaa! Pirpana oli kova liikkumaan iltaisin masussa ja välillä koin sen jopa vähän epämiellyttävänäkin tuntemuksena. Tunsin vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin sellaisia omituisia haamupotkuja. 

On varmaan täysin luonnollista että tämä toinen odotus aiheuttaa erilaisia tuntemuksia kun ensimmäinen. Synnytys pelottaa ihan eri tavalla ja pyysinkin neuvolassa että laittaisivat heti suosiolla mulle lähetteen pelkopolille. Pirpanaahan synnytin sen 2 vuorokautta ja ihmekkös tuo että ponnistusvaiheessa meinasi voimat loppua kesken. Siitä ne pahimmat pelot mulle sitten jäivätkin. Tällähetkellä pelkään tosi paljon mutta luotan ammatti-ihmisiin ja tiedän että yhdessä heidän kanssa pääsen pahimpien kammotusten yli ennen h-hetkeä. Pirpanan kohdalla tietysti sitten koettiin vielä vähän extraa ja "kivut" eivät päättyneet siihen viimeiseen ponnistukseen. Sen jälkeen alkoi muutamia päiviä kestävä, vähän toisenlainen ponnistus.

Mutta.. kun tuosta ponnistuksesta selvittiin, on elämä ollut kaiken sen uurastuksen arvoista. Elämä on antanut meille paljon pieniä onnenhippusia. Suloisimman ja ihanimman tytön, juuri meille sen parhaimman mahdollisen. Olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin Pirpanan kautta ja tajunnut että on ihan samanikäisiä ja kokoisia äitejä samassa tilanteessa mun kanssani ja hyvin pärjäävät. Iloisia, onnellisia ihmisiä ja perheitä ovat. Ja ennenkaikkea olen saanut tavata suloisia, erityisen ihania lapsukaisia! Meidän perheessä on vuodatettu onnen- ja ilon kyyneliä enemmän kun koskaan ennen. On naurettu ja ihasteltu pientä ihmistä. Jännitystäkin on riittänyt sillätavalla sopivasti. Pirpanan myötä meille on avautunut ihan uusia ovia ja tulevaisuus näyttää tällähetkellä valoisalta. Ei mitään valittamista siis.

Miksi siis pelätä tulevaa? Todennäköisesti kaikki tulee menemään loppupeleissä kuitenkin hyvin. 

Tästä päivästä vielä sen verran että Pirpanan vaatekaappi ja lelulaatikko saivat tänään vähän täydennystä kun äiti ja isi kävi Stockalla tuhoamassa tytön ekan "oman" lahjakortin. Hän kun ei vielä itse osaa. Onneksi. Laitan tuohon loppuun vähän kuvia ostoksista.

Uudet lelut. Apina oli pakko saada. Äiti halusi

Benettonin glitter t-paita kesäksi ja ihanat farkut, jotka saatiin tänään mun ystävältä. 

Ja sitten vielä Benettonin norsu body keltaisilla kauluksilla.

Haettiin myös take away-sushit ja todettiin kotona että ne loppuivat aivan kesken. Saas nähdä joutuuko tässä lähipäivinä tehdä encoret ja lähteä päiväreissulle Jumboon hakemaan parit nigirit sekä makit. En ole saanut mokomia mielestäni vieläkään.

Nyt nukkumaan. Tämän illan unimusiikkina toimii Sia. Kauniita unia!

ilon aiheita

Joulun pieni salaisuus

17.20

Joulu meni nopeasti ja olipahan ihanan huoletonta kun sai vaan olla rauhassa sekä nautiskella rakkaiden ihmisten seurasta. Pirpana veteli onnellisena sikeitä kun hänen lahjojaan availtiin mutta kai se niin menee vielä tässävaiheessa että äiti on enemmän innoissaan vauvan paketeista kun vauva itse! Pirpana tosin herätessään innostui kyllä kovastikkin uusista hassunhauskoista leluista ja mm, kuvassa näkyvä marakassi sekä kulkuset oli kova juttu! Myös vaaleanpunaiset taaperokärryt oli  tosi hienot ja nyt vaan odotellaan että päästään niillä treenailemaan. Kiitosta vaan kaikille muistaneille! On ollut kiltti tuo meidän tyttö ilmeisesti. No onhan se!  <3


Omalta osaltani joulu meni vähän toipumisen merkeissä sillä sitkeä flunssa veti olon hieman voimattomaksi. Onneksi äiti sai nukkua univelkojaan pois kun Piippiksellä oli niin paljon hoitajia ja seuraa noin muutenkin. Ensimmäisen kerran mun elämässäni otin joulun ihan oikeasti vain ja ainoastaan levon kannalta. Ja kyllä teki gutaa!

No menköön nyt sitten! En mä osaa tätä pitää enää salassa ja miksi oikeastaan edes pitäisi pitää?! On siis myös toinen syy jonkavuoksi äiti on ollut vähän huonovointinen joulunpyhät. Tänään sen lääkäritäti meille sitten varmisti ja nyt tosiaan näyttäisi siltä että Pirpanasta tulee isosisko ensi kesänä. Tosi ISO sisko ;)  Ultra paljasti minun masussani pienen sykkivän sydämen ja nyt sitten mennään päivä kerrallaan turhia murehtimatta. Stressaaminen tuskin on hyvästä tässä vaiheessa ja onneksi Pirpana pitää kiireisenä enkä ehdi odotusasioihin niin paljon keskittymään kun ensimmäisessä raskaudessa. Luonnollisesti ollaan nyt onnesta soikeana ja ollaan yhdessä H:n kanssa keskusteltu että ajoitus on meille täydellinen! Pirpanan kehityksen kannalta tämä on oikein hyvä juttu. Kaverista kun tuskin ainakaan haittaa on. Jännä nähdä mitä vuosi 2012 tuo tullessaan mutta se nyt ainakin tiedetään että jännitystä siitä ei tule puuttumaan!
:)

Lähden syöttämään pientä rakastani joka päikkäreiltä juuri heräsi. Elämä on ihmeellistä.

Downin syndrooma

Pieni tarina elämästä

22.23


Tapahtuipa eräänä päivänä kun esikoistani odotin, hauska juttu jonka nyt teille lukijoillekkin jaan. Ystävälläni on eräänlaisia työsuhde-etuja ja hän päättikin sitten ilahduttaa mua antamalla tulevalle pienokaisellemme lastenkirjan, jonka tosiaan ilmaiseksi työpaikaltaan sai. Kotona päätin sitten yhtenä iltana tutustua tuohon ensimmäiseen vauvakirjaamme ja normaalin tottumuksen mukaan luin takakannen "briiffin". Se alkoi näin:"PIENI PÄIVÄNSÄDE-kirja on tehty tukemaan perheitä, joihin on syntynyt vauva, jolla on jokin poikkeava pirre tai ominaisuus..." Soitin ystävälleni ja kerroin tästä pilke silmäkulmassa, sillä tiesin että hän ei ollut tutustunut tuohon kirjaan tarkemmin. No, ystävä tunnollisena ihmisenä kauhistui tietenkin ja kertoi ettei huomannut tuota pointtia ollenkaan. Lopuksi naureskeltiin ja asia unohtui...
...kunnes saavuttiin pienen päivänpaisteemme kanssa kotiin ja löysin tuon kirjan jälleen. 
Elämä on täynnä hassuja sattumia eikö?


Kerro, kultani,
kerro ja näytä.
Silmäni avaa,
sydämeni täytä.

Kirjasta, "Pieni päivänsäde".

Kiitos O, tästä kirjasta tuli todella tärkeä meille ;)

Juhlat

Pikkujoulua

22.36



Perjantaina leivoin pipareita. Pirpana nukkui tyytyväisenä vaunuissaan sillävälin kun äiti taikoi kotiin joulun tuoksun. Muuten sitten taas oltiinkin vain ja Taiga-tyttöhän sen parhaiten osaa havainnollistaa miten otetaan rennosti. Jalat somasti nippuun ja unta paakkuun. Takatassu, etutassu, takatassu ja etutassu...




Lauantaina meidän kotona juhlittiin vähän pikkujouluja ja koko mun perhe veljen ja siskon kööriä myöten saapui paikalle. Jouluherkut maistui vuoden tauon jälkeen toosi hyviltä ja niinhän siinä sitten kävi että kesken mässäilyn irtosi äiskältä paikka hampaasta joten nyt mulla onkin sitten hammaslääkärireissu edessä tulevalla viikolla. Pelottaa vietävästi. Niin mun tuuriani.

Pirpana se sai taas aivan ihania tuliaisia kummeilta sekä tädiltä. Tyttö kyllä hemmotellaan piloille jos tuo meininki jatkuu mutta olkoon! Ei se vielä tajua sitä itse ;) 
Ja vielä, eno leikkasi Pirpanan äidille uudet hiukset. Jotain ihan uutta ja kyllä muuten vain piristi!



Lauantaina maisteltiin ensimmäisen kerran lihaa sekä kalaa kunnolla ja hyvältähän nuo tuntui maistuvan. Vettä oon saanut juotettua nyt viimepäivien aikana typsylle paremmin ja sen kyllä huomaa. Vatsa (tai suolisto) on paljon yhteistyöhaluisempi. Sunnuntaina olikin sitten kukkumispäivä. Päikkärit ei kiinnostanut ei sitten niin. Parit puolituntiset tuli torkuttua mutta siinäpä se. Edessä rauhallinen yö ehkä? Epäilen. Isi tuolla yrittää tyttöä nukkumaan mutta kuullostaa siltä että vanhemmat ja vauva ei nyt ole ihan samalla aaltopituudella tässä asiassa.

"Mersussa"  on kiva pärisyttää.

Kivaa alkavaa viikkoa!


Suosituimmat

  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...
  • Erityisen jännittävää kotitreeniä
    On sellaisia asioita, joista hetken aikaa haaveilee ja jotka sitten pikkuhiljaa ajan myötä väistyvät ajatuksista taka-alalle. Sitten on sel...
  • Teknisiä ongelmia
    Meidän viimeinenkin tietokone hajosi eilen illalla ja nyt kärsin. Mun piti kirjoittaa tänään pitkä postaus tulevan viikonlopun tiimoilta mu...

Facebook