Mä tiedän, mun pitäisi olla jo nukkumassa. Kello on jo ihan liian paljon, mutta sille ei vaan nyt voi mitään sillä mukanaan mut vei jälleen Eppu Nuotio ja runot. Niin ihanasti sopivat yksiin mun ajatusteni sekä mun maailmani kanssa nuo sanat tällähetkellä. Itken onnellisia kyyneleitä ja hymyilen.

Hyvä päivä takana. Saatiin koko perheen voimin viettää se ystävien seurassa.

Mun pieni ihana tyttö on oppinut pyytämään syliin. Kun haen heräilevän pienen ja lämpöisen, unisen rakkaan päiväunilta ottaa hän mut kädet ojossa vastaan, onnellisesti virnistäen. Tahtoo syliin ja puskee omaa pehmoista poskeaan äidin poskea vasten. Tuoksuu maidolta. Jokakerta se liikuttaa. Miten mulla yhtäkkiä onkaan elämässäni jotain näin suurenmoista ja täydellistä ?