Ihan oli pakko tulla tänne kirjoittamaan eilisillan tapahtumista vaikkakin mua väsyttää ihan mielettömästi ja nyt olisi hyvä tilaisuus nukkuakkin. Otettiin pikku irtiotto H:n kanssa ja lähdettiin kuuntelemaan mun serkun bändiä Järvenpäähän illalla kun oltiin saatu Pirpana nukkumaan. Mummin ja papan luokse tietysti. Yllättäen meidän ilta jäikin aika lyhyeksi (mitä muuta oikeastaan voi odottaa tässä tilassa olevalta mammalta) ja lähdettiin muutaman tunnin päästä ajelemaan jo takaisin kotiin. Ulko-oven avatessani huokaisin helpotuksesta kun ei kuulunut itkuja ja totesin H:lle että "Mahtavaa sehän nukkuu!". Yläkertaan kivutessani, kuulin iloisen kiekauksen ja tajusin että ensihavaintoni ei osunutkaan oikeaan. Yllätys oli melkoinen ja nauru pääsi totaalisesti valloilleen kun tajuttiin mitä Piippis puuhasteli. Onnellisena naureskeli sekä kiljahteli mummin ja papan vieressä silmät pyöreänä eikä aikeitakaan että olisi nukkumaan käymässä. Otti kaiken irti saamastaan huomiosta ja tuo hetki oli jollaintavalla ihan mielettömän ikimuistoinen! Mummi sekä pappa olivat lauleskelleet niitänäitä tytölle melkein tunnin verran ja tyttö todella silminnähden nautti tilanteesta. Kaikki kolme nauttivat. Kun Piippis huomasi meidät, lähetteli hän mitä veikeimpiä virnistyksiä ikäänkuin olisi yrittänyt viestiä että "Siitäs saitte!" No, saatiin kyllä tyttö sitten aika nopeasti nukkumaan ja luksusta oli aamulla tajuta että saatiin kaikki nukkua yli 5 tuntia putkeen. Liekö tuolla tunnin valvomisella sitten ollut osuutta asiaan.  

Tuli taas todistettua että ihan turhaan mä enää murehdin poissaollessani että miten tuo Pirpana pärjää ilman äitiä. Hyvin tuntuu pärjäävän! 

Nojoo, isompien lasten karkeampia soseita totutellaan edelleen syömään. Muutamia lusikallisia saa huijattua nielaisemaan Piupali paupalin avulla mutta sitten alkaa jo tökkimään ja lopuksi spagetit lentääkin kaaressa sotkien tässä tapauksessa syöttäjän naaman sekä vaatteet. No, pakkohan sen on oppia jossainvaiheessa. Sinnikästä yritystä nyt vaan kehiin. 

Tänään Pirpana muuten ensimmäisen kerran uskaltautui omatoimisesti silittämään Taigaa. Taiga tykkäsi.

Tähän loppuun vielä, pahoittelen että kuvat joita tänne blogiini laitan ovat aika usein tosi huonolaatuisia kännykkäkuvia. En vaan opi kantamaan järkkäriä jatkuvasti mukanani ja parhaat tilanteet usein ehtii tallentaa vaan juurikin tuohon puhelimeen. Tulevalla viikolla saan vähän paremman luurin että toivottavasti kuvien laatu paranee sen myötä.

Jos galluppeihin on uskominen niin meille ilmeisesti odotellaan toista tyttöä ;) Jännä nähdä. Mulla ei ole oikein mitään fiiliksiä sen suhteen. Sekä poika että tyttö tervetullut!