"Pyhäkoululainen"

Meidän ihan kohta 9 kk päätti tänään jälleen yllättää vanhemmat totaalisesti ja ihan tuosta noin vaan yhtäkkiä pyörähti selältä masulleen ja sieltä takaisin selälleen. Äiti ja isi tietysti riemastuivat ja taputtivat onnesta kiljuen joka luonnollisesti lisäsi vaan pökköä pesään ja Pirpana intoutuikin toistamaan tuon mainitsemani kuvion uudestaan öbaut kymmenen kertaa putkeen. Jokakerta raikuvien aplodien saattelemana. Voi jestas että oltiin ylpeitä! 

Nyt tapahtuu paljon nopealla tahdilla. Mennään kehityksessä hurjaa vauhtia eteenpäin ihan joka suhteessa. Mahtavaa seurata vierestä.

Ja niin tosiaan, meidän vauvan syntymästä tulee muutaman tunnin päästä kuluneeksi tuo 9 kuukautta. Iso vauva jo. Niin taitava ja rakas.

Odotus sujuu todella huomaamattomasti. Tällähetkellä mä en ihan oikeasti ajattele raskautta juurikaan ( tai no,ainakaan ihan jatkuvasti niinkun ensimmäisellä kerralla tein) sillä mitään oireita ei ole enää ollut. Nyt eletäänkin sellaista leppoisaa aikaa kun vatsa  ei ole vielä liian iso  ja muutenkin olo on hyvä. Iltaisin muljuu jo masussa ja asukki sillätavalla muistuttelee olemassaolostaan. Kovasti odotellaan jo rakenneultraa ja ollaan puhuttu H:n kanssa mahdollisesta 4D ultrastakin. Vaikkakaan en itse henk.koht pidä 4D-ultrakuvista, luulen että mennään jossainvaiheessa piipahtamaan Brunon vastaanotolla mahdollisten synnytyksen jälkeisten yllätysten minimoimiseksi. Vähän pelokas ilmeisesti kuitenkin olen.

9 kk sitten makasin synnytyssalissa epiduraaleissani. Elettiin tosi jännittäviä aikoja.