Niin se kuulkaas taas hurahti 4 viikkoa työharjoittelussa ja huomenna mulla alkaakin sitten nelipäiväinen näyttö. Perhosia vatsassa just sillai sopivasti. 

Viikonloppu sairasteltiin enemmän ja vähemmän eikä loppua pöpön riehumiselle näy vieläkään. Tänä aamuna kuume nousi poitsulle ja pari päivää sitten kuumeili pienin. Nyt mä jännitän normi näyttökutinan lisäksi myös sitä, että pysynkö itse kuumeettomana loppuviikon ajan. Tämä yskä on jotain aivan kamalaa ja se on kaikenlisäksi kestänyt jo viikon verran. Vetäsee olotilankin niin totaalisen klesaksi että kaikki arkiset hulinat tuntuu ylitsepääsemättömän raskailta.

Terveimpänä meidän jengistä on keikkunut  (ylläri ylläri) Piippis, jonka kanssa piipahdin tänään jokavuotisessa hammaslääkärin tarkastuksessa. Sain kuulla siellä vähän huonoja uutisia ja tänään en ole muuta sitten enää mietiskellytkään. 

Piippiksen takahampaassa on kiillevaurio (ei reikä), joka on valitettavasti lohjennut suuremmaksi. Hammaslääkärin mielestä nyt tilanne olisi hyvä korjata, sillä jos kävisi niin huono tuuri että joku pöpö tulehduttaisi hampaan, ei meidän neidille saataisi todennäköisesti herkän yökkimisrefleksin vuoksi mitään päivystyksessä tehtyä.  Hetken aikaa asiaa harkittuani annoin luvan lähetteen kirjoittamiselle. Hampaan korjaus tapahtuisi noin puolen vuoden kuluttua Lastenklinikalla ja nukutuksessa tietenkin. Olen aivan kauhuissani tästä anestesia-ajatuksesta (koska meidän perheestä vaan isäntä on joutunut sen kokemaan) ja harmittaa vietävästi, että yhden kiillevaurion vuoksi joudumme moiseen operaatioon ryhtyä. Mitä jos mun pieni on allerginen jollekin lääkeaineelle? Entä jos tuleekin jotain komplikaatioita? Toisaalta haluan kuitenkin ajatella tässä nyt vain ja ainoastaan Piippiksen parasta ja siksi en uskalla ottaa sitä riskiä, että neitokaisen suuhun tulee joku paise tai muu kipeä juttu. Se on nimittäin se kaikista suurin riski koko tässä jutussa.

Kaikki kokemukset pienten ihmisten nukuttamisesta jakoon pliis! Mä tarvitsen tsemppiä ja kannustusta nyt ihan julmetusti.

Että sellaisia mureheita alkuviikkoon. Toivottavasti loppuviikko hurahtaa mukavammissa merkeissä. Sairastelupostausten lisääntymisestä voi vaan todeta, että syksy on saapunut ja rytinällä. Tätäkö tämä nyt sitten on taas kevääseen asti? Mä. En. Ala. 

Toisaalta jos näistä saikkupäivistä voi jotain hyvää keksiä niin ainakin lasten mielikuvitus pääsee ihan uudella tavalla valloilleen päivittäin. Alla näkyvän taideteoksen ikuistin puhelimellani pari päivää sitten. Kirjoista on moneksi.

 Nyt mä lähden iltahommiin ja pidän itseni pois Googlen ääreltä. En halua nyt vahingossakaan eksyä lukemaan kauhutarinoita epäonnistuneista nukutushammashoidoista.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Hyvä tästä tulee.