Uuden arjen alussa
22.26
Edellisessä postauksessa lupasin
kirjoitella tuntemuksiani alkaneeseen arkeemme liittyen - täältäpä niitä
nyt sitten satelisi..
Siihen nähden, että jo esikoisen
ensimmäisen koulupäivän jälkeen Wilma täyttyi täi- sekä ampiaisvaroituksista ja
eskarilaisen viesteihin putkahti vatsatautivaara (sekä ohjeet sen
välttämiselle), on olotilani yllättävänkin "Zen". Piippiksen
aamun taksikyydit toimivat loistavasti ja tyttö kiipeää joka aamu iloisena sekä reippaana tutun kuskin kyytiin. Kotiinpaluu taksilla onkin jo neidille tuttua
puuhaa ja totuttelemista on enää ainoastaan äidillä siihen, ettei liian aikaisin
ryntää etupihalle odottelemaan autoa. Ne minuutit kun usein tuntuvat niin
kamalan pitkiltä..
Aakkoslaulua kovasti kotona
laulellaan ja se on tartutettu myös tiukasti kahteen pienempään sisarukseen.
Koulussa on kuulemma kivoja kavereita ja joka päivä siellä tarjoillaan "muussia".
Saman vastauksen antoi eskarilainen viime vuonna kun asiaa tiedusteltiin.
No okei, silloin tällöin saattoi olla kalakeittoa ;) Humoristi Piippis.
W:n odotettu eskari starttasi
tänään ja kaikki oli hurahtanut oikein hienosti. Iloinen jätkä kertoi saaneensa
jo kavereita ja kovin kivaa oli ollut ensimmäisenä päivänä. Futista oli pelattu
ja kortteja askarreltu. Paljon kuulemma pestiin käsiä mutta se ei haittaa - valistin kyllä heti sen olevan tosi tärkeä asia.
Hymy oli korvissa kun poitsu tepasteli isin kanssa kotiin iltapäivällä. Tuntuupa vaan kuulkaas niin hyvältä! Aika paljon olen ressannu etukäteen taas..
Hymy oli korvissa kun poitsu tepasteli isin kanssa kotiin iltapäivällä. Tuntuupa vaan kuulkaas niin hyvältä! Aika paljon olen ressannu etukäteen taas..
Nämä kaksi ihmistä pärjäävät
epäilemättä hienosti koulutaipaleella ja ehkä juuri siitä syystä mun olotilani
onkin vihdoin ja viimein niin rauhallinen. Täit yritetään pitää loitolla meidän jengistä
pajunkuorishampoon avulla (tässä olisikin loistava blogiyhteistyötuote kun on
niin tuhottoman tyyris! Heh) ja ampiaisetkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittumaan.
Vatsataudilta tuskin vältymme, mutta murehditaan sitä sitten kun aika koittaa.
Pienin saa nyt vuoroviikoin nautiskella aamupäivisin isin kanssa kaksinkeskeisestä laatuajasta ja vuoroviikoin vastaavasti mummin sekä papan seurasta. Mulla on paljon etäpäiviä koulusta ja sekin helpottaa ihan hirmuisesti meidän arkea nyt tässä hetkessä. Voinkin vain ja ainoastaan lämpimästi suositella aikuisopiskelua kaikille siitä kiinnostuneille. Opettajat joustavat ja ymmärtävät hienosti eri elämäntilanteita - se on ihan mahtavaa!
Opiskeluiden suhteen olen tehnyt
suht isojakin päätöksiä. Päätin nimittäin viime yönä sängyssä pyöriessä ja
hyöriessä, että valitsen osaamisalakseni parin viikon päästä lapset ja
nuoret. Miksi? Koska haluan lähteä tavoittelemaan unelmiani ja uskoa
siihen, että pääsen vielä jonakin päivänä lapsivuodeosastolle, lastenosastolle
tai vaikkapa lastensuojelun puolelle töihin. Päiväkodin tätiä minusta
tuskin tulee, mutta katsotaan nyt mitä tuleva ihan oikeasti tuo
tullessaan..
Olen päässyt suht kunnialla
tähän pisteeseen elämässäni. Mulla on kolme maailman suloisinta lasta (kaksi
koululaista muka jo?!), karvainen kummilapsi Ryti, kiltti ja ihana mies,
rutkasti läheisiä ihmisiä ja ystäviä sekä oma koti. Miksi en muka voisi
saavuttaa vielä tuota yhtä haavetta ammatinvalintani suhteen?
Uusi arki verottaa nyt vähän mun
yöunista, mutta eiköhän tämä rytmi tästä pikku hiljaa tasaannu kun kesä vaihtuu
kunnolla syksyn harmauteen. Jotain hyvää siinäkin.
Ihanaa viikkoa kaikille!
Toivottavasti siellä myös on arki lähtenyt kivasti soljumaan eteen päin..
0 kommenttia