Kiitos luontoäiti tästä valon määrästä ja nurkan takana tuoksuvasta keväästä. Siitä tulevasta hetkestä, kun yhtäkkiä huomaat asfaltin olevan kuivaa ja puiden oksilla orastavan lehtien alut. Se hetki on kohta täällä jo ja se tuntuu hyvältä sekä super tärkeältä juuri nyt.

Kevään myötä meidän perheessä tulee tapahtumaan suuria mullistuksia ja aurinko sekä lehtivihreä on parasta laatuaan antamaan voimaa niissä mullistuksen hetkissä.

Aloitan parin viikon päästä (syntymäpäivänäni)  Hoito ja huolenpito-jakson työharjoittelun hoivakodissa ja arkeemme astuu mukaan uusi jännittävä muuttuja. Äitini kantasoluhoidot starttaavat ja se tarkoittaa (vastustuskyvyn ollessa nollassa) täyttä eristystä sairaalassa. Tämä on merkittävä muutos arjessamme, mutta olemme kiitollisia siitä että mummi pääsee pian tärkeään hoitoon. Onneksi puhelimella voi soitella päivittäin ja sitä kautta tulemme tarjoamaan täyden tukemme ja tsemppimme rakkaalle ihmiselle. 

Tällä hetkellä pää on aivan sekaisin koulujuttujen ansiosta, mutta kun nämä pari viikkoa saan kunnialla tarvottua läpi, on onneksi luvassa hetkeksi taas jotain uutta sitten. Toki tuo harjoittelukin ihan järjettömän paljon jännittää mutta ei itse työ niinkään vaan se, kuinka saamme arjen sujumaan ja kaiken lastenhoidon sumplittua meidän kummankin tehdessä vuorotyötä. Täytynee vaan taas luottaa siihen että kaikki lutviutuu päivä kerrallaan.

Nyt on pakko myöntää, että opiskelu tuntuu tällä hetkellä kovin rankaltakin sillä nuoresta tytöstä joka aikanaan tyytyi siihen "että tentti menee vaan läpi", on kasvanut itseltään joskus jopa liikoja vaativa aikuisopiskelija. Haluan ihan oikeasti olla hyvä siinä mitä teen ja huomaan sen aiheuttavan nyt ylimääräistä stressiä. Voi kuinka sitä vaan oppisi olemaan itsellensä oikeasti armollinen ja tyytyä siihen mikä on?! Tärkeintä että yrittää ja tekee parhaansa eikö?



Ylläolevien kuvien myötä on helppoa fiilistellä saapuvaa pääsiäislomaa. Lapset odottavat kovasti jo pääsiäispupun piipahdusta ja lauantai-aamuna tuo odotus sitten taas palkitaan. Meillä tästä traditiosta on tullut tosi tärkeä ja se on itseasiassa aika kivaa meille vanhemmillekin - illalla piilottaa ja aamulla seurata vierestä into piukeena eestaas juoksevia rakkaita. En tiedä mikä se "oikea" päivä on, mutta me päätimme että meillä se on lauantai. Tietääkö joku teistä lukijoista? :)

Kuvassa näkyvät pikkutrullit sekä Darth Vader pyörähtivät isovanhempien ja muutaman sukulaisen ovella virpomassa sunnuntaina - meidän vanhempien toimiessa luudan korvikkeena. Naapurit jätimme vielä toistaiseksi rauhaan. Kivaa että Piippiskin ehti toipua kurkunpääntulehduksestansa ja pääsi mukaan kierrokselle.

Mulla on nyt rankka rutistus torstaihin asti ja tästä syystä blogin hiljaiselo jatkunee vielä tovin. Pääsiäisen tunnelmia luvassa viikonloppuna lisää ja odotan kovasti että pääsen taas keskittymään tämän rakkaan kirjoitteluharrastuksen pariin oikein todenteolla.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa pari hyvänmielenkuvaa eiliseltä. Hän on uusi naapurimme, suloinen Leonberginkoiranpentu Leevi, jonka saapumista mekin olemme kovasti odottaneet. Mitähän mahtaa Ryti tuumia, kun saapuu luoksemme muutaman viikon päästä ja tällainen söpöliini on ilmestynyt kaveriksi tulevaan. Kova ikävä sitäkin mokomaa! <3



Nyt iltapalaa ipanoille ja kolmikko unosille. Sitten mua jo odotteleekin tällä samaisella koneella lääkehoidon etätehtävä, joka pitäisi saada työstettyä valmiiksi.

Aurinkoista viikon alkua kaikille!