Mun sydän lyö bum bum bum bum

10.20

Viime aikoina olen sen tajunnut, ettei väsymyksen kanssa kannata juurikaan pelleillä. Viimeisimmän muistutuksen asiasta sain maanantaina, jolloin aika-ajoin kiusaavat sydämen rytmihäiriöt palasivat mukaan arkeeni tosi voimakkaina. 

Juhannuksena yöunet jäivät luonnollisesti normaalia lyhyemmiksi ja väsymys tuntui sunnuntai-iltana voimakkaana. Menin hyvissä ajoin nukkumaan, mutta koko yön heräilin tasaisin väliajoin, enkä heti saanut uudestaan unenpäästä kiinni. Jännitin aamulla edessä häämöttävää hammaslääkäriä (hölmöä joo mutta todellista) ja nukuin tosi huonosti väsymyksestäni huolimatta. Aamulla olo oli vielä jokseenkin normaali, mutta aika pian hammaslekurista kotiin saavuttuani alkoi sydämessä tuntumaan ikäviä muljahduksia. Tilanne paheni iltaa kohti ja mä olin jo valmistautunut lähtemään Peijaksen päivystykseenkin piipahdukselle, jos tilanne ei ala rauhoittumaan. 

Jossain vaiheessa tilanne helpotti hetkeksi ja ajattelinkin siinä sitten, että kyllä tämä tästä taas.. kunnes koitti nukkumaan menon hetki - muljahdukset alkoivat uudestaan. Itkuhan siinä pääsi, kun yritin asentoja vaihdellen helpottaa oloani. Unen tulo kesti pitkään, mutta kun lopulta nukahdin, niin nukuin kertaakaan heräämättä aamuun asti. Jännitin saapuvaa päivää, mutta onnekseni pian sain huomata oloni kohentuneen ja lisälyöntien olevan poissa. Uni oli tehnyt tehtävänsä. 

Ne jotka vastaavista ongelmista kärsivät tietävät, että nämä lisälyönnit ovat tosi kiusallisia ja ikäviä vaivoja. Ne saattavat saada aikaan pienen paniikkikohtaukselta tuntuvan olotilan, joka lisää rytmihäiriöitä entisestään. Olen kerran raskaana ollessani makoillut Järvenpään terkkarin ensiavussa EKG:ssa näiden vuoksi, mutta mitään kummallista silloin ei mun sydänfilmissäni havaittu. Tilanne oli ehtinyt mennä jo ohi, ennen kun pääsin toimenpiteeseen. 

Onni onnettomuudessa, tälläkin kertaa tilanne helpotti itsestään ja olotilani koheni unien myötä. Silmiäavaava kokemus tämä taasen oli ja olenkin nyt muistanut taas muutaman päivän ajan pitää itsestäni huolta ihan eri tavalla. Nukkumaan kömmin lasten kanssa samaan aikaan ja aamulla ei turhia kiirehditä - nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. 

Ylimääräiset stressitekijät olen päättänyt myös jättää taka-alalle. Tällä hetkellä en jaksa murehtia tulevasta syksystä, raha-asioista enkä mistään muustakaan, jolle en tässä tilanteessa nyt yhtään mitään voi. Elämä kyllä kantaa tästä eteenpäinkin, ilman ylimääräistä murehtimista. Ja ihan niinkuin kaikkea muutakin ikävää, pidän hormoneja myös osasyyllisenä herkästi starttaaviin muljahduksiin. 


 Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Varsinkin Piippis reagoi vahvasti maanantaina äidin jumpsutuksiin sekä siitä aiheutuvaan ahdistukseen, ja tämä huomattiin ihan lähipiirissäkin. Nyt onkin siis tosi tärkeää muistaa ottaa iisisti ja nautiskella kesästä.

Löytyykö lukijoiden joukosta muita, jotka kärsivät näistä ikävistä lisälyönneistä?

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Kyllä löytyy! Ja niihin itsellä vaikuttavat juurikin väsymys, stressi ja etenkin niska-hartia- ja rintarankajumit!Lääkärihän on tämän takia määrännyt mulle bisoprololia, mutta koska tiedän omaavani myös alhaisen verenpaineen, niin en lääkitystä hakenut, vaan menin Fysiosalukseen osaaviin käsiin, jossa availtiin sekä niska, hartiat ja rintakehä. Ja kaboom, hävisivät rytmihäiriöt ja närästyskin sivutuotteena. Samassa paikassa käyn myös hoitamassa niskaperäisen migreeninkin aina. Rytmihäiriöt ovat pitkään jatkuvina tosi ahdistavia ja mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enempi ne pelottavat, mutta toisaalta tiedän samaan aikaan sen, että tähän asti sydämeni on ollut terve ja vaivat todennäköisesti johtuvat jumeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella samankaltainen diagnoosilista meillä!:D Tsemppiä ja kiitos vinkeistä!

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram