"Haluan heeneitä!",

huikkasi esikoinen tänään kun kauppareissulla marjatorin ohi kävelimme. Pysähdyin tiedustelemaan myyjältä, että kuinka kauan suomalaisia herneitä vielä odotellaan ja vastaus oli että menee todennäköisesti heinäkuuhun. Me luovutimme ja ostimme litran saksalaisia. 

Nam! Hyviä olivat. Pussi humpsahti parempiin suihin hetkessä...

 ...puhumattakaan 250 g:n laatikosta suomalaisia mansikoita! Jopa Piippis uskaltautui maistamaan (ottaen vielä pari seuraavaakin haukkua) ja se on iso askel kohti parempaa, sillä kuluneen kuuden vuoden aikana ei mikään tuore marja ole neitokaisen suuhun vahingossakaan eksynyt.

Herkutteluhetken jälkeen leikit jatkuivat pihamaalla iloisen naurun ja riemun tahdittamana - suupielet mansikoista punaisena.

Täydellisiä, yksinkertaisen ihania hetkiä nämä tällaiset. Rakas kesä!

<3