Viikonlopun aikana toteutimme onnistuneesti lasten toivekesäreissu numero ykkösen - piipahdimme H:n enon luona Pukarolla ja olipahan muuten taas lystiä! Aurinko paistoi lauantaina täydeltä taivaalta ja mikäpäs sen mahtavampaa olikaan tuossa hetkessä, kuin istuskella traktorin lavalla ja paistatella päivää vehreän metsän siimeksessä!

 Aluksi lapsukaisia (ja äitiäkin vähän) jännitti, mutta pikkuhiljaa traktorin tärinään tottui ja koko jengi alkoi nautiskelemaan metsä- ja peltomaisemista.

Kaikista jännittävin ja uskomattomin hetki koettiin kuitenkin kääntöpaikalla, missä pääsimme ihastelemaan maailman kauneinta hirveä lapiosarvineen! Jos olisimme olleet kävellen matkassa, olisi tämä komistus todennäköisesti jäänyt havaitsematta. Metsäkoneet nuo otukset päästävät kuulemma usein kuitenkin lähemmäksi, ja traktorin ansiosta saimme tämän ikimuistoisen hetken kokea. 

Tämä otos on hilpeä. H yritti sokkona nopeasti räpsäistä hirven sarvista kuvan, ja tämä oli kaikista paras. Uskokaa tai älkää, siellä ne näkyy kuitenkin puiden takana! No, vaikka kuva nyt ei onnistunutkaan niin tämän tulemme aina muistamaan. Ulkoilmassa n. kymmenen metrin päässä yhdestä metsiemme uljaimmista eläimestä - Wau!

Antaapa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan mielettömän mukava reissu ja kiitos siitä kuuluu eno J:lle, joka piti meistä hyvää huolta ja järjesti maailman parasta ohjelmaa lauantai-päivälle.

Elämä on.

<3