Tänään olen oppinut kolmevuotiaaltamme, että "merirosvot syövät maakrapuja". Olen hypistellyt siskoni ja poikani kanssa varttitunnin ajan paikallisessa "vihreässä kaupassa" (tuon samaisen kolmeveen nimitys Prismasta) Simpsons legopusseja, ja yrittänyt bongata sieltä Bartin. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Pikkupojan kokoelmassa on onneksi jo neljä tärkeää hahmoa. Marge, Lisa, opettaja sekä skottilainen "groundskeeper". Elämme kuitenkin yhä edelleen jännittäviä aikoja. Saas nähdä, koska legopussista paljastuu tuo kauan odotettu, kaikista tärkein supersankari Bart.

Takan päällä tönöttää tällähetkellä siis PikkuW:n Simpsons-kokoelma sekä äidin trollipeikot.

Tänään taiteilimme yhdessä pikkuihmisten kanssa papalle pienen synttärilahjan. En viitsi lopputulosta vielä paljastaa, jos pappa sattuu eksymään tänne blogin puolelle :) Hauskaa hommaa, ja mittaamattoman arvokas lopputulos.

Tänään ostin kaupasta neljä kassillista ruokaa, ja huomenna työstämme tuon rakkaan papan synttäreille tarjottavaa peltitolkulla. Odotan keittiöhääräilyä.

Niinkuin jokapäivä, myös tänään olen hämmästellyt kolmea PUHUVAA lastani. Piippiksen kanssa kommunikoimme täällä kotona jo täysin sanoin. Turhautumisen hetkiä ymmärretyksi tulemattomuuden vuoksi ei tässä talossa juurikaan enää koeta. Uhmiskiukuttelua sitäkin enemmän. W:n kanssa hiotaan vielä konsonantteja, mutta kaikki aikanaan. Tärkeintä, että tulee ymmärretyksi. Ripein spurtti nyt on menossa tuolla kaikista pienimmäisellä. "En mä tipu", oli ehkä hämmentävintä, jonka eilen kuulin. Kolme sanaa jo?!

Nämä on niitä hetkiä, kun lasten kasvu sekä kehitys konkretisoituu. Tietyt elämänvaiheet jäävät taakse, ja se aiheuttaa äiti-ihmisessä aika-ajoin pientä haikeuttakin.

Siispä hetkessä elellään hyvin vahvasti..

.. tänään ja huomennakin.