Erityisherkkä äiti

13.07

Satuin eilen bongaamaan facebookin news feediltä artikkelin erityisherkkyydestä , ja jäin todella pohdiskelemaan tätä asiaa. Itseähän olen aina ollut herkkä sekä tunteellinen, ja tästä syystä aihe kiinnostaa erityisen paljon. Tunnen itseni kaltaisia useita, sekä miehiä että naisia.

"Erityisherkkyys on synnynnäinen hermojärjestelmän ominaisuus". Hauska kuulla, että tälle kaikelle on näinkin selkeä tieteellinen selitys, ja hyvä että näistäkin asioista puhutaan nykyään paljon.

Ajattelen itse että herkkyys on vahvuus,mutta toisaalta on paljon sellaisia tilanteita, joissa toivoisin reagoivani toisellatavalla. Itken helposti, ja hyvinkin "mitättömästä" asiasta. Kun konsertti alkaa näyttävästi, kyyneleet valuvat poskilla vaikka suurin osa kanssakuuntelijoista riemuitsee ja tanssii iloisesti. Eilen katsottiin H:n kanssa Forgetting Sarah Marshall-elokuvaa, ja nauroin niin lujasti, että lopulta rupesin itkemään. Liikutuin siis naurun päätteeksi. Liikutuin, koska mulla oli niin hauskaa? Onhan se hieman outoa, ja tuollainen reaktio saattaa olla jollekin toiselle vähän hankala ymmärtää. Usein huomaankin, että yritän peitellä kyyneliäni, koska ne saattavat hämmentää muita.




Mielenkiintoista, että artikkelin mukaan myös aistiyliherkkyydet kuuluvat tähän ominaisuuteen. H usein nauraa mulle, kun purkkaa syödessäni alan yhtäkkiä yökkimään. En oikeastaan pysty edes purkkaa syömään, koska se aiheuttaa mulle tuollaisen reaktion melkeinpä välittömästi. Olen pitänyt aina itseäni vähän outona tämän vuoksi, mutta ehkäpä tällekkin löytyy luonnollinen selitys vaikkapa tässätapauksessa hermojärjestelmästä ;)

Tuo juttu avasi mulle tätä aihetta paljon ja luulen, että juuri tämä herkkyys aiheuttaa mulle nyt myös näitä uniongelmiakin. Maailman tilanne mietityttää ja henkilökohtaisessa elämässäkin on omat murheensa. Eipä sitä muuta sitten tarvitakkaan. Usein ihan suututtaa, että tulee mietiskeltyä niin paljon tämänhetkistä maailmaa, kun en yksin niille asioille kuitenkaan mitään mahda. Olen aina ollut sellainen, että pohdiskelen liikaa. Päivittäin mieltä kaihertaa joku stressaava asia. Onneksi kolikolla on myös kääntöpuolensa, ja mun on ollut aina helppo keskittyä myös positiivisiin asioihin. On helppo "fiilistellä" siis myös ihan vaan niitä arkisia pieniä onnellisia asioita. Ja usein myös näytän sen onnen hyvin avoimesti. Tämäkin on asia, joka saattaa toisenlaista ihmistä välillä suivaannuttaa. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Moni läheinen varmasti tunnistaa tätä lukiessaan nämä piirteet minussa. Ja moni lukija varmasti tunnistaa nämä piirteet myös itsessään. Kääntäkäämme siis herkkyys vahvuudeksi ja yrittäkäämme nauttia siitä, että tunnemme isosti! :) Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia aiheesta!

Jännä nähdä, periytyykö tämä piirre jälkikasvulle. Nyt näyttäisi siltä, että Piippis ainakin kulkee äitinsä kanssa samoja polkuja siinä, mitä tähän luonteenpiirteeseen tulee.. ;)


Liikutukselta ei tottavie vältytty viikonloppunakaan, kun uutukainen kummipoikamme vietti nimiäisiään. Tämä on mulle ja H:lle hyvin tärkeä sekä arvokas tehtävä, ja tuo pieni ihminen on hyvin rakas, niinkuin myös vanhempansakin meille ovat.

Tällaista tänään.

Mukavaa alkanutta viikkoa, vaikkakaan aamun ensimmäinen uutinen ei niin aurinkoinen ollutkaan. Lepäile rauhassa David Bowie

You Might Also Like

15 kommenttia

  1. Tutustuin samaan asiaan kuin sinä ja opin hetkessä itsestäni enemmän kuin koskaan niin pienessä ajassa. Kaikki palat loksahtelivat paikoilleen ja nyt ymmärrän itseäni huimasti paremmin kuin kuukausi sitten. Minulle herkkyys on aiheuttanut masennusta ja päivittäistä ahdistusta, joka johtui siitä, että aistin vanhempieni riitaisaa suhdetta liian voimakkaasti. Alan asiantuntija toitotti minulle kerrasta toiseen, että en saa olla niin herkkä ja minä typeränä, mutta tunnollisena, nuorena yritin totella. Tulokset olivatkin heikot - etsin syytä itsestäni.
    Yle Areenassa on ilmeisedti edelleen Inhimillisen tekijän jakso, jossa tästä erityisherkkyydestä keskustellaan. Sen lisäksi olen lukemassa aihetta käsittelevää kirjaa: "Erityisherkkä ihminen" (en muista kirjailijan nimeä, mutta lienee sama henkilö, joka on löytänyt tämän piirteen, yhdysvaltalainen)

    VastaaPoista
  2. Kantsii lukea Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen. Siitä löytyy pieniä tehtäviä ja selvitystä muutenkin aiheesta. Helpompaa nyt ymmärtää omaa itseänsä ja hyväksyä kaikki tämä :) saattaapi kuulemma olla periytyvääkin, mutta hyvin eri tavallahan se ihmisillä ilmenee. Tullut myös Erityisherkkä lapsi -kirja, sekin vois olla mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
  3. Erityisherkkä ihminen-teos siirretty hankintalistalle siispä! Kiitos teille vinkistä! :)

    VastaaPoista
  4. Tästä oli muistaakseni viime vuonna useassa paikassa juttua. Itsekin huomasin, että moni ominaisuuteni selittyy juuri erityisherkkyydellä. Nyt siihen on alkanutkin kiinnittämään enemmän huomiota ja en enää tiedä onko se nyt hyvä vai huono juttu. :)

    VastaaPoista
  5. Mulla nousee karvat pystyyn tuosta termistä "erityisherkkä". Se on tän ajan ADHD-diagnoosi. Siis kaikki tavallisesta poikkeavat tuntemukset lyödään sen erityisherkkä-otsikon alle, kuten kaikki normista poikkeava vilkkaus aikanaan ADHD:n. Itse olen herkkä ja ollut joskus vuosia sitten ihan hiton jumissa sen asian kanssa, mutta en mä kaipaa tuonne erityisherkkä-laatikkoon. Koska mä olen mä. Ja iän kaiken on tämmöisiä ollut ja tulee olemaankin. Riittää, että mä tunnen itseni, ja olen oppinut hyväksymään jotkut "vammat", kuten sen että joskus jotkut asiat ahdistaa ja työstämällä ne sitten ajan kanssa menee ohi, jos ei yksin, niin jonkun kanssa puhumalla, jolloin se asia yleensä vähän kutistuu. Toista lastani on myös yritetty työntää samaiseen laatikkoon enkä mä hyväksy sitä. Hän on hän. Jos hän joskus haluaa itsensä lokeroida, niin se on ihan fine, mutta kenenkään on turha tulla mulle mun lastani lokeroimaan. Jos sitä kovat äänet päiväkodissa "vituttaa" tai se, että "laitoslapset" ei kyseenalaista samalla tavalla asioita kuin hän, niin vastaus on edelleen sama, "hän on kotona kasvanut, ei mikään laitoksen lapsi, ei tarvitse metelistä pitääkään tai että eikö olekin kiva, kun joillain on omia näkemyksiä". Ja joo, aika on tehnyt tehtävänsä, tottunut on hän päiväkodin ääniin eikä ne enää keljuta. Ja jonain päivänä hän huomaa, että helpommalla pääsee, kun menee lauman mukana, mutta siihen asti, olkoon juuri sellainen kuin on, herkkä ja itsepäinen.

    VastaaPoista
  6. Mä olen näköjään tässä(kin) "boomissa" vähän myöhäisherännäinen. Nyt vasta olen kiinnittänyt huomioni siihen, että tästä aiheesta puhutaan. On selvää, että aihe herättää jos jonkinmoisia tuntemuksia puolesta ja vastaan, mutta mulle itselleni tuli ainakin hyvin vahvasti sellainen helpotuksen tunne, kun tuon artikkelin lukaisin. On ihan ok herkistyä. Viimeksi uutenavuotena mua vähän nolotti, kun ystäväperheen ihana nelivuotias sai mut kyyneliin suloisilla puheillaan. Ja on mua joskus kritisoitu siitäkin, että "mietin liikaa", tai että "mietin liian syvällisiä". En siis itse tosiaan koe, että olisin saanut taakakseni uuden diagnoosin. Päinvastoin.

    :)

    VastaaPoista
  7. Siis päinvastoin koen, että olen ihan normaali herkkä luonne, ja tietynlaiselle käyttäytymiselle on syynsä. Ja olikos se niin, että 20 % ihmisistä on samanlaisia? :) Niin se taisi olla. Omakohtainen kokemukseni onkin, että kyllä tämä taitaa periytyvää olla ;)

    VastaaPoista
  8. I feel you! Parisen vuotta taakse päin siskoni laittoi minulle linkin artikkeliin jossa puhuttiin erityisherkistä ihmisistä aistyliherkkyyksineen. Koin valtavan ahaa-elämyksen ja valaistumisen joka tuntui selittävän yhtä äkkiä valtavan paljon asioita itsestäni. Selkeästi olen ominaisuuteni perinyt isältäni, ja ainakin jossain määrin näen myös esikoisellani viitteitä samaan. Koen asian enemmän positiivisena, tosin välillä olisi mukavaa ettei tulisi kannettua koko maailman murheita omilla hartioillaan. Kaikista pahinta on jos jollain lähimmäisellä on paha mieli, tuntuu että voin tuolloin fyysisesti pahoin.

    VastaaPoista
  9. Kannattaa ehdottomasti lukea myös erityisherkkä lapsi kirja, ehkä jopa ennen varsinaista erityisherkkä ihminen, koska sen oleellisimmat tiedot tulee kertauksena tuossa lapsiin suunnatussa kirjassa. Siinä saa samalla hyvät eväät omien mahdollisesti herkkien lasten ymmärtämiseen ja tukemiseen, kuin myös käsiteltyä omaa lapsuuttaan ja itseään uudesta näkökulmasta - tosi mielenkiintoista ja eheyttävää :) Erityisherkkä ihminen ja parisuhde oli myös tosi antoisa, siinä sai hauskasti tarkastella itseään kumppanina etäältä. Monet naurut saatiin ko. kirjasta, sekä minä että mies :D Ahaa-elämyksiä tarjolla todellakin, kuten joku jo sanoikin!

    VastaaPoista
  10. Aiheesta löytyy ilmeisesti paljonkin matskua. Hyvä! Ei kaikki sellaista kaipaa, mutta itse mielläni tutustun jos jonkun noista hyppysiini löydän.

    VastaaPoista
  11. Hyvä teksti!
    Ja tuttua meidänkin perheessä ;-)
    Mä en itse ole asiasta toitottanut kenellekään, koska juurikin olen kokenut, että asia nähdään niin "muotidiagnoosina". Mä koen asian niin, että tämäkin on skaala, jonka toisessa päässä ovat toiset ihmiset ja toisessa päässä toiset ihmiset. Ja välissä jotkut. Tiedon levittämisellä erityisherkät ihmiset voivat saada selvyyttä omiin ajatuksiin ja taas toiset ihmiset voivat ymmärtää näitä erityisherkkiä paremmin. Pitäisi siis itsekin kantaa varmaan korteni kekoon jossain vaiheessa :-)

    VastaaPoista
  12. Mua ainakin kiinnostaa kuulla muiden kokemuksista eli kirjoita! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Olen itsekin lähikuukausina herännyt pohtimaan omaa herkkyyttä. Alunperin aihe alkoi kiinnostaa 4v-tyttären äärimmäisen herkkyyden vuoksi ja siitä olen pikkuhiljaa tajunnut omaakin päätäni enemmän. Suosittelen myös Aronin kirjoja todella lämpimästi, lisää listalle myös Erityisherkkä ihminen parisuhteessa. Olen blogiinkin kirjoitellut teemasta jonkin verran ja saanut loistavaa vertaistukea sitä kautta, eli kannattaa jatkaa asiasta avautumista kun saat asiaa lisää pohdittua. :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos. Käyn kurkkimassa!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram