Äiti valvoo

15.39


Mahtavaa alkanutta vuotta jokaiselle lukijalle!

Toivottavasti vuodenvaihde sujui kaikilla kivasti. Meillä oli ainakin superkivaa, sillä saatiin yökylään H:n velipoika perheineen (W:n kummit sekä serkut), ja ilta oli muutenkin tosi onnistunut. H teki kiinalaista, tsekattiin pellon reunassa alkuillan raketit ja lasten uinahtaessa istuimme vielä "tovin" aikuisten kesken (sekä tietysti ihastelimme etupihalla myös ne loppuyön raketit). Kaikinpuolin kiva fiilis jäi siis. Lapset olivat ihan into piukeena serkkutyttöjen seurasta, ja myös me aikuiset viihdyimme vallan kivasti. Huojentavaa, että tämä "uusi" kotimme mahdollistaa myös yövieraiden majoittamisen. Se helpottaa tällaisia hetkiä todella paljon.

Näillä eväillä onkin ollut suht helppoa aloitella vuosi 2016.

On kuitenkin yksi asia,  josta nämä juhlapyhät ovat selkeästi hieman veroittaneet ...nimittäin mun yöuneni. Vaikka koko muu perhe nukkuu, niin itse valvon joka yö liikaa tahtomattani. Muutamana iltana on käynyt niin, että nukahdan ajoissa, mutta herään puoliltaöin ja seuraavan kerran uni tavoittaa mut vasta neljän jälkeen. Yön pikkutunneilla mun harteillani on koko maailman paino, ja kaikki murheet pyörivät mielessä. Jokaisellahan meillä sellaisia on. Näissä yksinäisissä yöllisissä hetkissä tekisin mitä vain, että saisin sellaiset murheet kuitenkin pyyhittyä mielestäni, ja ummistettua silmäni.



Menin sitten ja ostin tuollaisetkin. En tiedä, mitä tuosta valmistuu. Säärystimet? Ehkä kaulaliina? Tärkeintä tuossa hommassa on ilmeisesti vain se, että saan kutoa. Mukavan unettavaa touhua, heh. Ehkä tästä pieni jeesi on ollut turhauttavaan tilanteeseeni, ja viimeyönä nukuinkin jopa jo himpun verran paremmin.  Kuka tietää, vaikka tästä avautuisi mulle ihan uusi maailma. Käsityömaailma ;)

Mutta niin.. Mulla ei siis tänävuonna sen kummempia lupauksia ole, kuin että panostan yöuneni laatuun ja yritän saada tämän asian elämässäni kuntoon. Jotenkin hassua, että sitten kun lapset nukkuvat öitänsä jo paremmin, aloittaa äiti valvomisen. Kuulostaa tavallaan ihan luonnolliseltakin. Ottanee varmaan vain aikansa, että äidin ylikierrokset hidastuvat normaaliin tempoonsa.

Sitäpä siis odottellessa.

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Oikein ihanaa ja parasta tätä vuotta teidän perheelle! :)
    Käsityöt on just parasta ;) Sopivassa suhteessa rentouttaa ja unettaakin. Itse tykkään selvitellä päätäni käsitöitä tehden. Sitä huomaamattaan pyörittelee asioita päässä silloin, kun käsillä on tekemistä :p

    VastaaPoista
  2. Tiedän hyvin, mitä tarkoitat ;)

    VastaaPoista
  3. Voi Agu. Tiedän, mistä puhut... Jos haluat jakaa ajatuksia enemmänkin unijutuista, niin laittele inboxia <3
    Ja toki sulla varmaan on kaikki "perusjutut" kunnossa unen suhteen? (Niistä muun muassa mullakin kirjoitus: http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2016/01/vastaukset-kysymyksiin-uniasiantuntija.html

    Parempiunista uutta vuotta <3

    VastaaPoista
  4. Jotain terapeuttista tuossa kutomisessa ja käsitöissä ylipäätänsä on oltava, sillä isäni kuoltua kolarissa liian nuorena, äitini, joka ei normaalisti ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti saatika, että olisin hänen koskaan nähnyt mitään napin ompelua kummempaa tehneen alkoi neuloa villasukkia aivan hulluna surutöikseen. Siis varmaan kolmet sukat viikossa tuli :D Ehkä siinä on se, kun saa ajatukset keskitettyä vaan siihen työhön niin ei ehdi ajatella niitä murheita.

    VastaaPoista
  5. Ja ihmisen mieli on semmonen että kun elämässä on taas tilaa niin niitä vanhoja käsiteltäviä asioita sitten putkahtaa esille. Sinänsä armollista ettei niitä tarvitse käsitellä kun on täys hulabaloo päällä arjessa. Terveisin toinen ylikierroksilla kukkuja :)

    VastaaPoista
  6. Olette ihania. Parhaita. Näitä tarvitsen. Kiitos.

    VastaaPoista
  7. Jep. Tää todella kosketti <3 Juurikin näin.

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram