..hölmöiltiin kameralle..

..ja opittiin itse nousemaan pystyyn. Tai se kaikista nuorin meistä oppi..

..ja sitten me kuivaharjoiteltiin ihanan serkkutytön, sekä sedän/kummisedän kanssa uudessa uima-altaassa, jonka isi osti yllärinä lapsille. 

Minä ja lapset oltiin mummolassa tänään viettämässä kesäistä aamu-/iltapäivää kun isi vei auton huoltoon sekä katsastukseen. Ihanaa, että mummola on lähellä. Sitä asiaa en koskaan lakkaa ylistämästä.

Huomenna olisi luvassa fysioterapiaa sekä Piippiksen verinäytteenotto, joka viimeksi sairastelun vuoksi jäi väliin. Huolestuin tänään isosti, kun bongasin tytön yläselästä pieniä verenpurkaumia ja alaselässä oli kaikenlisäksi sellainen keltainen, vähän mustelman kaltainen kohta, ihan selkärangan kohdalla. Muisteltiin näiden mokomien olleen samalla paikallansa jo pitkän aikaa, mutta nyt iski totaalinen ahdistus. On pakko saada tietää, että kyseessä ei ole SE,  jota kaikista eniten pelätään. Mitään muita oireita siihen suuntaan ei kylläkään ole ollut. 

En halua edes ajatella pahinta mahdollista. Uskon vahvasti, että syytä pelkoon ei ole ja tästä syystä haluan varmistuksen asiaan pian!

En vaan voi olla aina sillointällöin miettimättä sitä asiaa, että Pirpanan syntymän mahdollisuus oli 1:17000 vaikkakin se oli loppujenlopuksi mitä onnellisin lottovoitto meille. Mahdollisuus oli kaikesta huolimatta pieni. Toivottavasti jatkossakin saadaan vaan näitä positiivisia ja onnellisia sattumia. 

Rankkaa tämä äitiys aina välillä..