Piipahdettiin tänään sukuloimassa Lapinjärvellä, sekä kuuntelemassa H:n enon musisointia Ruotsinpyhtäällä iiihastuttavalla Ruukki-alueella. Lasten kanssa reissu meni tosi kivasti ja varsinkin Pirpana jaksoi hienosti loppuun asti. Kaikista pienin meistä meinasi vähän väsähtää loppumetreillä ja siinä sitten hetkenaikaa illalla kiukuteltiin. Niin kun arvata saattaa, kotimatkalla takapenkillä oli rauhallinen ja uninen tunnelma kun kumpikin nukahti välittömästi auton startattua.

Kiva reissu tuli taas tehtyä. Toivottavasti ei jäänyt kesän ainokaiseksi.

Oma väsymys on viimeaikoina ollut aika megaluokkaa. Arki on muuttunut taas vähän erilaiseksi ja se vaatii totuttelua. Kumpaakin vauvaa täytyy melkeinpä kokoajan vahtia, kun laittavat lähestulkoon kaiken suuhunsa ja liikkuvat eri suuntiin. PikkuW kukkuu öisin hammastuskissaan ja juo ihan järkkypaljon maitoa kun ei muuten suostu nukahtamaan heräämisen jälkeen.. Asialle täytyy tehdä jotain pian. Se tarkoittaa muutaman yön kestävää itkua ja tämä tietysti vaikuttaa myös Pirpanan uniin. Ajatus siitä ahdistaa.

Kodin siivoaminen tuntuu turhauttavalta.  Vartin päästä on taas sotku.

Tähän väliin on hyvä heittää isot kiitokset äiti-mummille, joka yllätti mut tänään iloisesti, sillä hän oli käynyt siivoamassa meillä sillävälin, kun oltiin reissun päällä. Kiitos myös isi-papalle, joka selkäkivuistaan huolimatta kuskasi mummin tekemään tämän urotyön.

Priceless.

Samaan syssyyn raikuu kiitokset Tuusulan, sekä Lapinjärven väelle reissuseurasta ja kestityksestä! Oli mukavaa.

Vaikka olenkin ollut nyt vähän väsynyt, tuntui hyvältä huomata, miten sitä on oppinut lasten myötä näkemään maailman huomattavasti ihastuttavampana paikkana kun aikaisemmin ja sitä nauttii myös paljon pienemmistä asioista kun ennen, silloin kun elin melkeinpä vain ja ainoastaan itselleni. Tänään kun ajeltiin kotiin ja ilta-aurinko paistoi ihanasti, yllätin itseni fiilistelemästä mitä käsittämättömämpiä pikkujuttuja.

Silloin kun lapset nukkuvat ja on aikaa fiilistellä, silloin teen sen näköjään aika isosti.
Kaksi pellolla kuhertelevaa kyyhkystä sai mun silmäkulmiini kyyneleet.

Nautin suuresti tästä herkkyydestä, joka jostain sisältäni nyt kumpuaa.