Aamupäivällä tyttö sai ensimmäisen kerran ihan selkeitä rakennelmia aikaiseksi Brio-palikoilla ja taas oli yksi hyvä syy iloita sekä hymyillä.  Keskittyminen oli sataprosenttista.

Toinen ja se kaikista tärkein tämän päivän missio Pirpanalla on selkeästi ollut tuo ylösnouseminen. Yrittäminen on aivan jatkuvaa ja uskomattoman sinnikästä. Ensimmäisen kerran hää nousi ihan lattiantasolta tänään itse seisomaan, säkkituolia vasten. Karhunkävelyasennon kautta koittaa kokoajan myös ylös, mutta vielä peppu on vähän liian painava, jotta siellä ylhäällä olisi mahdollista pysyä. Sinnikäs neiti on hän kyllä! Huomenna täytyy yrittää ihan kuvata tuota treenausta. On kerrassaan hassu näky kun kumpikin "vauva" yrittää peppu pystyssä päästä seisomaan olohuoneen matolla. Selvästi toisiaan tarkkailevat ja siinä samalla oppivat. Kumpikin.

Yllättävää, että tässäkin kuvassa ollaan kovasti menossa kohti yläilmoja. Mistä lie moisen sinnikyyden perinyt? Ei minulta ainakaan. 

Taas nukahtivat todella helposti. Taitavat sääliä äiti-parkaa ja päästävät helpolla nyt kun isi on töissä! Eipä siinä, tämä käy mulle vallan mainiosti. Nämä hellepäivät on aika rankkoja noinniinkun fyysisestikkin kahden pienen kanssa. Paras palkinto jaksamisesta oli tänäiltana kun olin pessyt lasten hampaat ja sen jälkeen ensin pienempi konttasi syliin ja puski itseään hellästi äidin olkapäähän. Tämän jälkeen saapui Pirpana aivan iholle, otti äitiä hellästi poskista kiinni ja painoi oman pehmoisen punaposkensa äidin poskea vasten.

Voi suurta rakkautta!