Tänään mulla itselläni on ollut vähän huono päivä. Onneksi tyhmän päivän päätteeksi mun ipanat pelasti äiskän illan ja kohta voinkin suht hyvillä mielin piiloutua peiton alle nukkumaan. PikkuW on oppinut siskoltaan pyllykiidon jalon taidon ja se sai kyllä suupielet hymyyn mökömököäidilläkin. Taitavasti nytkyttelee istuma-asennossa itseään eteenpäin, pyörii ja hyörii. Ei sen ihan noin vissiin pitäis oppikirjojen mukaan mennä mutta ei haittaa, sillä meidän perheessä nää jutut nyt ei muutenkaan mene niin. 

;)

Soittelin tänään piiitkän puhelun neuvolaan ja tuli juteltua terkkarin kanssa kummankin ipanan asioista. PikkuW:n karsastuksesta juteltiin ja asia tsekataan kuukauden päästä lekurissa. Se on kyllä mielenkiintoinen ilmiö tuo, sillä kun W katsoo oikealle niin vasen silmä näyttää menevän hilppasen verran enemmän sisäänpäin ja vasemmalle katsoessa näyttää kun oikea menisi. Tosiaan suoraan katsoessaan öögat sojottaa ihan samaan suuntaan. En tiedä, hyvähän se on tutkia mutta ei tässä nyt varmaan ole mistään vakavasta kyse. Edellisessä lääkärintarkastuksessa on kaikki tällä saralla ollut kunnossa.

Pirpanan ummetusasioista juteltiin myös ja me nyt vielä kokeillaan ostaa apteekista mallasuutetta, josko siitä apu löytyisi. Kuulemma tyttölapsilla yleisempi vaiva tämäkin. Siihen vielä Pirpana-lisä eli sinnikkyys taistella viimeiseen asti vastaan. 

Eiköhän tämäkin onkelma ajan kanssa helpota. 

Mieli tekisi jo huomenna mennä mummin ja papan luokse kyläilemään kun isi on iltavuorossa mutta vieläkin se viikonloppuna sairastettu yrjö painaa mun mieltäni. Entäs jos se sitten tarttuukin ja taas menee pari viikkoa toipuessa.. ? Ehkä odotellaan kuitenkin vielä pari päivää..