Odottelen vauvelia 36+1. Meillä raskaus edennyt oppikirjojen mukaisesti, ultrissa kaikki ok jne. Kuitenkin itsellä sellainen olo, että kaikki ei ole normaalisti. Vaikea selittää. Kun ajattelet jälkeenpäin, oliko sinulla Pirpanaa odotellessa outoa oloa, oloa että kaikki ei olisikaan niinkuin yleensä? Näkyikö ultrissa mitään, minkä olisi voinut yhdistää downiin, esimerkiksi lyhyt reisiluu tai nenäluun puuttuminen? Eniten pelottaa se, miten mies suhtautuu, jos kaikki ei olekaan normaalisti. Joskus alkuraskaudesta, kun kerroin ajatuksistani, komentti oli: "Miten me sitten muka pärjätään?" Hän pelkää erillaisuutta.
Kiitos blogistasi, on ilo lukea elämästänne ihanien lapsienne kanssa! :) Pirpana on niin hellyyttävän suloinen <3
Heippa! Ja onneksi olkoon! Isoja asioita tapahtumassa sulle :) Kyllä me H:n kanssa koko raskaus luultiin odottavamme ihan "tavis"-lasta. Muutaman kerran kyllä puhuttiin mahdollisesta ds-diagnoosista ja muistan selvästi kun kysyin H:ltä että mitäs jos syntyykin down-vauva niin H vastasi että No sitten syntyy :) Pelkäsin kaikenlaista ja niin tein myös toisen raskauden aikana. Se on täysin normaalia. Pirpana meni kaikista seuloista läpi ja yhtään epäiystä ds:stä ei etukäteen saatu. Hyvä niin.
Rakastuimme tyttöön ensisilmäyksellä ja alusta asti hän tuntui niiiin omalta. Uskon että teillä menee kaikki oikein hyvin ja älä etukäteen murehdi asioita joille et voi mitään. Erityisyyteen sopeutuu kyllä jos sellaista on tullakseen.
Anonyymille: kuulostaa ihan normaalilta loppuraskauden huolelta! Toiset vaan stressaavat enemmän kuin toiset ja myös tieto kaikista mahdollisista "vioista" lisää tuskaa. Toivottavasti osaat rentoutua loppuajaksi, tulos on mikä on, elämän suurimmat arpajaiset...
Kolmen lapsen äiti kirjoittelee elämänmakuista tekstiä esikoisen Downin syndrooma- diagnoosilla höystettynä. Lämpimästi tervetuloa mukaan arjen hulinoihin Nuorgamin tuntureiden syleilyyn!
6 kommenttia
♥
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaOdottelen vauvelia 36+1. Meillä raskaus edennyt oppikirjojen mukaisesti, ultrissa kaikki ok jne. Kuitenkin itsellä sellainen olo, että kaikki ei ole normaalisti. Vaikea selittää. Kun ajattelet jälkeenpäin, oliko sinulla Pirpanaa odotellessa outoa oloa, oloa että kaikki ei olisikaan niinkuin yleensä? Näkyikö ultrissa mitään, minkä olisi voinut yhdistää downiin, esimerkiksi lyhyt reisiluu tai nenäluun puuttuminen?
Eniten pelottaa se, miten mies suhtautuu, jos kaikki ei olekaan normaalisti. Joskus alkuraskaudesta, kun kerroin ajatuksistani, komentti oli: "Miten me sitten muka pärjätään?" Hän pelkää erillaisuutta.
Kiitos blogistasi, on ilo lukea elämästänne ihanien lapsienne kanssa! :) Pirpana on niin hellyyttävän suloinen <3
-K
Heippa! Ja onneksi olkoon! Isoja asioita tapahtumassa sulle :) Kyllä me H:n kanssa koko raskaus luultiin odottavamme ihan "tavis"-lasta. Muutaman kerran kyllä puhuttiin mahdollisesta ds-diagnoosista ja muistan selvästi kun kysyin H:ltä että mitäs jos syntyykin down-vauva niin H vastasi että No sitten syntyy :) Pelkäsin kaikenlaista ja niin tein myös toisen raskauden aikana. Se on täysin normaalia. Pirpana meni kaikista seuloista läpi ja yhtään epäiystä ds:stä ei etukäteen saatu. Hyvä niin.
PoistaRakastuimme tyttöön ensisilmäyksellä ja alusta asti hän tuntui niiiin omalta. Uskon että teillä menee kaikki oikein hyvin ja älä etukäteen murehdi asioita joille et voi mitään. Erityisyyteen sopeutuu kyllä jos sellaista on tullakseen.
Mikä naatinto <3
VastaaPoistaAnonyymille: kuulostaa ihan normaalilta loppuraskauden huolelta! Toiset vaan stressaavat enemmän kuin toiset ja myös tieto kaikista mahdollisista "vioista" lisää tuskaa. Toivottavasti osaat rentoutua loppuajaksi, tulos on mikä on, elämän suurimmat arpajaiset...
VastaaPoistaJa se "viallinenkin" voitto voi olla oikea aarre tai timantti.
VastaaPoista