Viimeinen neuvolakäynti
21.29
Se oli hauska. Pieni ihminen masussa sai isin sekä terveydenhoitajan hekottamaan ääneen ottaessaan vähän vauhtia äiskän kyljestä ja muokatessaan mahan kertakaikkisen eriskummalliseen muotoon kesken sydänäänien kuuntelun. Nuori terkkari vaikutti siltä kun ei olisi koskaan ennen nähnyt moista. Itsehän pystyn jatkuvasti kutittelemaan pientä jalkapohjaa ja kommunikoimaan vauvan kanssa sillätavoin. Outoa että ensiviikolla se on tässä maailmassa, se pieni ihminen.
.JPG)
Tänään tirahti taas itku kun mietiskelin tuota kolmen päivän eroa Pirpanasta. Tosi kurjaa mutta ei sille nyt vaan mitään mahda.. Toivotaan että mitään kummempia ei tule mulle eikä vauvalle ja päästään kotiin tuon luvatun ajan jälkeen. Sitten meillä on vaan ja ainoastaan aikaa olla yhdessä, koko perhe. H jää piiiitkälle yhdistetylle isyys sekä kesälomalle. Love it!
Tosi epärealistinen olo. Oon välillä ihan hukassa enkä meinaa tajuta ollenkaan mitä on tapahtumassa.
Neuvolassa suhtauduttiin oikein hyvin sektiopäätökseen vaikka olin varautunut kaikensorttisiin letkautuksiin. Oikeastaan ihan jokaisen ammatti-ihmisen (jonka kanssa asiasta on juteltu) suhtautuminen on ollut ihan superpositiivista. Ehkä he sitten kuitenkin ovat mun kanssa samoilla linjoilla. Sellainen olo on tullut usein.
Jokatapauksessa, hemoglobiini 111 eli vielä olisi varaa nostaa sitä hieman. Verenpaineet ok. Kaikki muukin ok. Sokeria 1+ mutta sille ei tässävaiheessa enää mitään tehdä.
Ja vielä loppuun, ostin tänään cocktail-mekon ystävien häihin joita vietetään lauantaina Helsingissä. Olenpahan massiivinen näky se ylläni mutta ei auta. Sen vuoksi en näitä karkeloita väliin jätä! :)
Mummi räpsäsi kuvan musta ja mun aarteistani.
4 kommenttia
Tsemppiä vaan tulevaan synnytykseen ja kolmen päivän eroon esikoisesta! Se on hullu tunne, kun nauttii palautumisrauhasta ja vauvaan tutustumisesta täysillä, mutta samaan aikaan on hurja ikävä esikoista. Itkuryöpsäys tuli itsellä siinä vaiheessa, kun lauloin itkevälle vauvalle sairaalassa samaa laulua, jota esikoiselle aina nukkumaan laittaessa. Vauva rauhoittui tuttuun lauluun ja näytti onnelliselta ja äiti vollotti sekä onnesta että ikävästä... Mutta hyvin se menee!
VastaaPoistaKiitos tuhannesti! :)
VastaaPoistaTsemppiä tulevaan koitokseen, hyvin se menee.
VastaaPoistaItsekkin muistan tuon ikävän kun ensimmäistä kertaa piti olla erossa useampi päivä Vilinasta kun Valtoa olin synnyttämässä. Vilina kävi sairaalassa parina päivänä mutta hyvin mieleeni on jäänyt kun maanantaina kotiuduin ja näin kotioloissa Vilinan, tuntui että se on jo niin iso tyttö mutta silti niin pieni. Itkin ja ajattelin että miten mä riitän näille kahdelle pienelle.
Toivotaan että pääsette pian vauvan syntymän jälkeen kotiin ja saatte ihastella pientä ihanaa nyyttiä kotona koko perheellä, se on varmasti ihanaa <3
toivottavasti poika saadaan maailmaan muitta mutkitta. :)
VastaaPoistatytskystä erokin palkitaan sitten kun taas tiet yhdistyy. :)