On kiva löhöillä sohvalla illalla ja katsoa ikkunasta takapihalle kun oma mies siellä puuhastelee mun uuden hienon puutarhakaluston kimpussa. Ja vapaaehtoisesti vieläpä. Käväsin siinä sitten vähän vieressä tsemppaamassa ja samalla jäin ihastelemaan...

...valtavan kokoisia raparperejani. Voi kunpa jaksaisin ensiviikolla leipoa.. Yritän.

Illan hämärässä, takapihalta katsottuna meidän koti näyttää tosi lämpöisen kodikkaalta(ja sitä se kyllä mulle onkin). Se nyt ei ehkä tästä kuvasta välity niin hyvin mutta pakko oli silti moinen räpsäistä.

Ja tässä kuvassa Pirpana tapansa mukaan lähdössä lentoon. Tänään se sai maistaa rapuja ensimmäisen kerran elämänsä aikana ja se vieläpä ihan tykkäsi niistä. Kaikkein parhaimmalta maistui kuitenkin mummun tarjoamat mansikat. Nam.

Mulla on teknisiä vaikeuksia tietokoneen kanssa just nyt sillä hän hörppäsi eilenillalla vähän appelsiinituoremehua ja nyt näppäimistö toimii vain satunnaisesti. Esim huutomerkki ei näköjään toimi tällähetkellä. Asialle varmaan täytyy tehdä jotain.

Verenpaine koholla. Ei kiva. Ainiin ja masussa naksahtelee oudosti?