Viikonloppu hurahti iloisissa juhlatunnelmissa kun Pirpanan vanhin serkkutyttö pääsi ripiltä ja oltiin sitten tuota kaunista hetkeä todistamassa Keravan kirkossa. Äidillä oli vähän vaikeuksia istua kirkonpenkillä liikuttumatta sillä muistan niin hyvin tuon serkkutytön syntymän ja vauva-ajan, tuon ihanaisen neitokaisen joka teki minusta tädin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.

Piippis nukkui melkeinpä koko konfirmaation ajan ja heräilikin sitten sopivasti kun lähdettiin kirkosta onnittelemaan nuoria kirkonmäelle. Kuvassa poseeraa vähän unisen oloinen tyttis :) Ihana pieni juhlija jaksoi kaikesta huolimatta hienosti monta tuntia ihmishulinaa ja silminnähden nauttikin siitä, sekä tietysti saamastaan huomiosta.

Viime päivien aikana on jännitelty perhejuhlien lisäksi myös allekirjoittaneen muuttunutta olotilaa. On supistellut jo ihan kunnolla mutta valitettavasti vielä aika harvoin ja poika potkii todella kipeästi kohdunsuulle. Illat on vaikeinta aikaa ja olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan että lähtö saattaa tulla hyvinkin pian. Pirpanan kanssa en selviä enää kahdestaan juurikaan sillä pienikin kantaminen aiheuttaa supistelua ja kipuilua. Vaunulenkit ei onnistu. Jopa lattialla tytön kanssa istuskeleminen on vaikeaa. Olen tosi turhautunut tilanteeseen, sillä koen joka päivä "paskamutsi"-fiiliksiä kun en vaan kykene hoitamaan tuota pientä kunnolla. Onneksi tiistaina päästään synnytystapa-arvioon ja pistänkin kaiken toivoni tuohon päivään. Jotain helpotusta kaipaan tilanteeseen. Leikkauspäivämäärä olis kova juttu. Vaikka pelkään, odotan jo synnytystä kuin kuuta nousevaa. 

Mä en oikein jaksa nyt edes kirjoitella..

Laitan vielä tähän loppuun ihanan kuvan, jonka sain veljeni paremmalta puoliskolta. Pirpana ihailee siinä kaikkein tuoreinta, suloista serkkupoikaansa juhannus-aattona..