Eilen mä yllätin itseni jälleen tunteilemasta kun törmäsin tähän kuvaan vähän puolivahingossa. Se on otettu melkeinpä heti Pirpanan syntymän jälkeen synnytys-salissa. Tuoreen isin kasvoilta näkyy kahden vuorokauden valvomisesta aiheutunut uupumus sekä häkellyskin. Kauneinta tässä kuvassa on se voimakas tunne joka ainakin mulle välittyy hyvinkin selkeästi. Kuinka isä alkushokista huolimatta välittää ja ottaa omakseen heti alkutaipaleelta asti. Rakastaa. Ei mennyt kauaakaan tästä, kun jo ääneen ihastelimme ja hymyilimme. Meille oli syntynyt aivan järjettömän suloinen pieni ihminen.

Kun katson tuota pientä Pirpanaa kuvassa, tekisi mieli mennä suukottamaan ja halittamaan hänet puhki vaan en taida viitsiä kun niin makoisasti nukkuu jo..

Vitsin pieni ihminen, miten sekaisin äidin ja isin saitkaan. Onnesta.