Kuinka hurahti syksy oman tyttären henkilökohtaisena kouluavustajana - Suomen pohjoisimmassa kylässä?
12.02 |
| Jouluolkkari 2023 |
Ei niin joulukiire, etteikö yhtä postausta ehtisi julkaisemaan - siispä hei kaikille!
Ajattelin hieman muistella kulunutta syksyä ja kertoa teille siitä, miltä äiskästä on tuntunut toimia oman lapsukaisensa henkilökohtaisena kouluavustajana. Tilannehan ei ole aivan tyypillinen, mutta meidän pohjoisen kakkosvuotena melkeinpä pakollinen.
Vuonna 22-23 Piippiksellä oli täällä Nuorgamissa avustaja perheemme ulkopuolelta, ja kaikki sujui todella mukavasti. Pirpanan sekä avustajan kemiat "synkkasivat", ja suhde kehittyi hyvin lämpimäksi. Siitä olemme kiitollisia ja onnellisia - se kun ei ole itsestäänselvyys ollenkaan!
Avustaja oli kuitenkin jo eläkeiässä, joten seuraavaksi syksyksi oli tehtävä toisenlaiset suunnitelmat.
Ilmoitin heti keväällä että jos uusia apukäsiä neitokaiselle ei löydy, olen valmis ottamaan vastaan henkilökohtaisen avustajan tehtävän.
Ja kuinkas sitten kävikään? Syksyllä istahdin tyttösen viereen ensimmäisellä oppitunnilla, ja siinä olen sitten kuluneen syksyn ajan aika tiiviisti pysynytkin.
 |
| Spr-keräyksen suoritimme yhdessä koululaisten kanssa. |
Ja kuinka tuo syyslukukausi sitten hurahtikaan meillä kahdella?
Päällimmäisin tunne on se, että selvisimme hienosti - tiimimme toimi! Myönnän sen, että loppukesästä jännitin ihan kamalasti. Olin heikkoina hetkinä jopa varma siitä, että äidin ja tyttären välinen yhteistyö saattaisi lopahtaa ennen kuin se kunnolla ehtisi alkaakaan.
 |
| Koulun ikkunasta ihastelimme komeita sarvipäitä loppusyksystä-23 |
Iloksemme pian saimme huomata että homma toimii, ja koulutyö starttasi suht normaalisti kesän jälkeen.
Suurimmat haasteet ovat liittyneet ehkä niihin iltapäivän hetkiin, kun Piippis on ollut väsynyt eivätkä kouluhommat oikein ole enää jaksanut kiinnostaa (niissä hetkissä on yleensä paljon mukavampaa keskittyä lähinnä laulamiseen tai haukotteluun). Silloin äidille on ollut huomattavasti helpompaa sanoa "en jakta!" , kuin mitä vaikkapa opettajalle on ollut. Tilanteet olemme usein ratkaisseet niin, että me opettajan kanssa olemme vaihtaneet rooleja ja minä olen auttanut tehtävissä muita oppilaita. Tässä kohtaa on hyvä ottaa huomioon se, että esimerkiksi meidän suomenkielisellä luokalla on Piippiksen lisäksi vain muutama ipana :)
Ja ovathan nuo sijaistushommat minulle viime vuodelta jo aika tuttuja.
 |
| Aamuiset koulumatkat jäävät kauniina muistoihin. Kuvassa Jäämereltä tulevaa merisumua Nuorgamin vaaran juurella. |
No mutta. Piippiksen kohdalla päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen on luonnollisesti hieman hitaampaa kuin muilla, joten "normikoulussa" on joskus haasteellista pysyä muiden matkassa. Pienen koulun etuja on kuitenkin se, että joustovaraa on enemmän ja osittain meidän arkeamme onkin saatu helpotettua Nuorgamin opinahjossamme. Näistä esimerkkinä vaikkapa ruokailu. Neiti saa nautiskella aivan rauhassa ateriansa ja silloin kun muut lähtevät välitunnille, me usein istumme vielä pöydän ääressä kaksin herkuttelemassa (etelässä aikataulu on aivan liian tiukka eikä tällaiseen ole mahdollisuutta). Pirpana saa myös yhden välitunnin päivässä viettää rauhassa omissa oloissaan, ja silloin yleensä tykkää katsella pädiltä asmr-videoita - nämä ovat pieniä mutta oikeasti aika isoja juttuja hänen koulumotivaationsa sekä jaksamisensa kannalta tarkasteltuna.
 |
| Isi sai 3 sisna-rusettia lahjaksi. 2 hiuksiin ja 1 kaulaan :) |
Olen paljon pohdiskellut seuraavaa syksyä. Napanuorani on kiristynyt kuluneen puolen vuoden aikana tiukaksi, ja tulee olemaan todella vaikeaa "luovuttaa" neiti taas monen sadan oppilaan kouluun - todennäköisesti ennalta tuntemattoman avustajan hoiviin. Syömisen kanssa neitokaisella on edelleen omat haasteensa ja on yhä vaikea luottaa siihen, että kukaan muu osaa esimerkiksi pilkkoa tytölle lihat tarpeeksi pieniin paloihin. Nämä nyt on vaan niitä leijonaemon heikkouksia, tiedetään!
Vaan lienee turhaa nyt liiaksi etukäteen murehtia. Eiköhän kaikki lutviudu - ihan niin kuin tähänkin asti on tapahtunut.
 |
| W sitoo elämänsä ensimmäistä perhoa |
Olen tässä postauksessa julkaissut muutamia otoksia syksyltä. Kuvien alla tarkempia sepustuksia.
Lapset ovat kokeneet kuluneen puolentoista vuoden aikana ihan huikeita juttuja ja niistä nyt mainittakoon vaikkapa Skalluvaaran poroerotuskoulussa yöpyminen(ennen syyslomaa), saamelaisnuorten taidetapahtumat sekä siellä esiintymiset Inarissa, Ihadis Idja-festarit Inarissa, upea Gam-tanssiteatteriprojekti Tana Brun kulttuurikoululla sekä pilkkireissu tunturissa. Näistä tulen kertomaan tarkemmin vielä, kera kuvien tietenkin.
Käsityötunneilla olemme tutustuneet perhojen sidontaan sekä tehneet poron nahkasta (sisna) esimerkiksi isänpäivälahjoja. Ei sanat riitä kertomaan, miten kiitollisena tulen muistelemaan näitä kahta vuotta täällä pohjoisessa! Perheemme on saanut kunnian tutustua niin upeaan kulttuuriin tämän kaiken uuden myötä, että koskaan tuskin samanlaista tilaisuutta tulemme saamaan. Kiitos kiitos kiitos jokaiselle asianosaiselle siitä, että olette niin lämpimästi meidät täällä ottaneet vastaan!
Herra Huusta olen ollut niin ylpeä myös, sillä oman työnsä ohella hän on opettanut perjantaisin kylämme ikäihmisille (jotkut ovat tulleet jopa kirkonkylältä asti) digitaitoja, ja maanantaisin vetänyt jalkapallokerhoa lapsille sekä nuorille.
Yhteisöstä on tullut meille hyvin tärkeä, ja on mahtavaa saada olla osana yhteisön hyvinvointia tukemassa.
Olisi niin paljon enemmänkin taas kerrottavaa, mutta joululomansa aloittaneet eivät oikein meinaa pysyä housuissaan ja kaipaavat vanhempiensa seuraa - tunne lienee monelle tuttu. Pomppaankin siis seuraavaksi sohvan nurkasta vintille siivoamaan lastenhuonetta sekä omaa makuukammariamme. Sen jälkeen saa joulu tulla.
Vaikka yhdessä tässä joulua odotellaankin, niin varastin viime lauantaina pienen hetken itselleni sekä kavereilleni, ja kurvasimme naisporukalla Norjan puolelle kuuntelemaan Kajsa Balton joulukonserttia. Lämmin suositus Spotify-joululistalle! Oli maaginen konsertti kaikin mahdollisin tavoin.
Tähän loppuun meidän jengi haluaa toivotella kaikille mitä suloisinta sekä rentouttavinta joulun aikaa!
Yrittäkäämme unohtaa kiire. Nauttikaamme rakkaiden läsnäolosta (joko paikanpäällä tai etänä) ja muistelkaamme lämmöllä niitä, jotka ovat jo karanneet tähtösiin.
Hyvää joulua!
Buriid juovllaid!
0 kommenttia