Luvassa hirveä läjä kuvia. Varoitan näin jo etukäteen. 

Kulunut vuosi 2023 jää muistoihini hyvin ristiriitaisena. Koin elämäni suurimman surun äitini poismenon myötä, mutta onneksi tapahtui paljon myös ihania asioita. Haluan tässä vuoden viimeisessä postauksessa keskittyä nyt juurikin niihin iloisiin asioihin,  ja tämän kuvapläjäyksen myötä toivon että nuo onnen ja ilon hetket välittyvät myös sinne ruudun toisellekin puolelle.

 Itselleni tämä on parasta mahdollista terapiaa!

Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mutta jokaisesta kuvasta haluan pienen muiston teille jakaa.

Siispä aloitellaan.

Veimme auton korjattavaksi Rovaniemelle maaliskuussa, ja samaan syssyyn saatiin ympättyä kauan odotettu Risto Räppääjä ja Villi kone - elokuva . Perheen miesväki iloitsi erityisesti Jari Litmasen roolisuorituksesta. 

Ja tuntuipa niin kivalta käydä pitkästä aikaa leffassa! Sellaista mahdollisuutta kun ei täällä ihan pohjoisessa oikein ole.

Yövyimme muutamaan otteeseen nuorgamilaisessa lomamökissä, josta tulenkin pian kertomaan teille hieman enemmän. Tuosta torpasta on tullut perheellemme hyvin hyvin rakas. 

Vappupallot haimme Utsjoen kirkonkylältä - 50 km:n päästä. Voi iloa ja riemua, kun lopulta pallot löytyivät! 

Koululaisillamme oli suuri etuoikeus saada osallistua Gam-projektiin, jota harjoittelimme koko kevään ahkerasti. Tuo projekti huipentui Tana Brussa  (Norja) , kun pääsimme esittämään kolmen shown verran tanssiteatteriamme myös muille. Äiskäkin pääsi mukaan jorailemaan apinatanssia sekä porotanssia!

 Iho menee kananlihalle vieläkin, kun muistelen tuota kokemusta - se oli aivan huikea ja olen niin kiitollinen, että pääsimme lasten kanssa tämänkin kaiken kokemaan!

Äitienpäivää vietimme tuolla salaperäisellä mökillä, josta tosiaan enemmän myöhemmin sitten.. 

Tämä kuva tuskin enempää selityksiä kaipaa. Silmät kostuu melkeinpä joka kerta, kun tuota kuvaa katselen.

Meidän pöltsi. Tulethan takaisin! <3

Kesällä piipahdettiin Naantalissa moikkaamassa rakasta perhetuttua. Kävimme myös syömässä erittäin herkullista pizzaa vanhassa kaupungissa 450-ravintolassa. Mieleen jäi erityisesti se, että pizzat leikattiin itse saksilla sopiviksi paloiksi. Lämmin suositus.

No sitten oli tää. Tää koko kesän kohokohta - ainakin jos lapsilta kysytään. Pääsimme koko perhe Käärijän keikalle Raaheen! 

Tapahtuma oli kiva lapsiperheitä ajatellen, sillä jokainen keikalle osallistuva puhallutettiin ovella. Holittomuudesta siis iso plussa. Ei tarvinut kolmen lapsen kanssa enempää jännittää - lapsia kun jännitti muutenkin ;)

Harmillisesti kuitenkin porukkaa oli niin paljon, että me pienimmät emme juurikaan mitään nähneet. Isin hartiat olivat seuraavana päivänä juntturassa, kun sai jokaista ipanaa vuorollaan olkapäillä kantaa. Olisi se minuakin suostunut, mutta siihen en uskaltautunut. Heh.

Miinusta antaisin myös yhdelle erityisen vihaiselle järjestysmiehelle, joka sai sappeni kiehumaan. Ei mitään tilannetajua, kun ajoi pienet lapset pois aivan huippupaikalta. Sieltä olisivat jotain nähneetkin. Prkl.

Kokemus oli joka tapauksessa kahden tunnin jonottamisen arvoinen, ja se jäi lasten mieleen iloisena kesämuistona. Lupasin, että viemme etelään palattuamme uudestaan heidät Kärtsäriä katsomaan. Fanitus ei ole edelleenkään laantunut. 

Noh mennäänpäs taas eteenpäin. 

Etelästä pohjoiseen päin ajellessa sattuipa sitten niin, että reissucitikkamme päätti sammahtaa jonnekin Sodankylän perukoille - keskelle ei mitään. 

Siellä seisoimme vesisateessa tien vieressä kahden koiran, yhden kissan ja kolmen lapsen  (tavaramäärästä puhumattakaan) kanssa odottelemassa taksia sekä hinausautoa 45 minuutin ajan. Onneksi ohi ajavat rekat ymmärsivät kiertää meidät kaukaa, ja selvisimme kuin selvisimmekin läheiselle hotellille Käyrämön keitaalle, missä majoituimme seuraavan vuorokauden ajan. Iloksemme auto saatiin korjattua suht nopeasti, ja pääsimme seuraavana päivänä jatkamaan matkaamme kohti Nuorgamia. 

Näitäkin hetkiä voin jo hymyssä suin muistella, ja itse asiassa ensimmäiset nauruntirskahdukset jaoimme jo siellä tien varressa, kun odottelimme apujoukkoja paikalle. 

No mutta. Kotiin päästyämme lepäsimme tovin, jonka jälkeen uskaltauduimme Citikan kyytiin pienelle road tripille Norjan puolelle. Teimme vain päiväreissun, mutta se oli ihana. Jäämeri on vaan niin kaunis.

 Niin kaunis! 

Toki me myös kesällä uitiin..

... ja polskittiin. 

Myös uimataitoa kartutettiin. Siitä olemme hyvin hyvin onnellisia!

Tehtiin heinäkuussa päiväreissu Pykeijaan eli Pikku Suomeen Norjan puolelle. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun siellä piipahdettiin. 

Aina silti kiva käydä. Suosittelen lämpimästi kaikille Pohjois-Norjassa reissaaville. 

Rannassa näimme meduusoja ja ravintolassa kävimme juomassa kaakaot. Isi olisi mielellään syönyt kuningasrapua, mutta annos maksoi yli 60 e, joten sillä reissulla jäi vaan haaveeksi. Iloksemme saimme kuitenkin muutama viikko sitten kuningasrapua eräältä paikalliselta maisteltavaksi, ja H väsäilikin siitä aivan maagisen herkullista majoneesia hodareiden väliin. 

Koko perhe tykkäsi!

Ja sitten myö poimittiin hillaa, puolukkaa sekä mustikkaa. Tätä hommaa tulee kyllä kans niin ikävä että ei ole tosikaan! Piippis joka on meidän ronkkeli marjojen syöjä, uskaltautui jopa maistelemaan mustikoita sekä hilloja tunturissa. 

Kuulemma "viis kautta viis!".

Kuopukselle ja paikallisille ystävillensä järkkäsimme lettukestit kotimökkimme pihamaalla. Sää suosi ja kaikilla oli mukavaa. 

Voi voi! Näitä hetkiä tulen kaipaamaan!

Ja Lintsilläkin piipahdettiin W:n kummiperheen kanssa. Koko päivähän siinä hurahti, ja kuulemma ensi kesänä on ehdottomasti päästävä uudestaan!

Itsehän en hirmuisesti pidä näistä reissuista, koska olen aina ihan sydän syrjällänsä. Vaan mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi?

 Kyllä ne siellä laitteissa pysyy, pysyyhän ne muutkin! :)

Keppareihin hurahtanut sai oman kepparitallin, kun tuunasimme vanhaan leikkimökkiin karsinan leikkihepoille. Siitä tuli tosi hieno! 

Valoisista öistä nautiskeltiin isojen ystävien kanssa.

Ja maisemistakin nautiskeltiin. 

Reposiin ei koskaan kyllästy! Niistä haluan tehdä ihan oman postauksensa pian.

Helsingissä pyörähdettiin fanittamassa suosittujen tubetähtien futismatsia. Yhteiskuvaankin pääsivät. Oi onnenpäivää!

Moottorikelkan kyytiin päästiin. Vielä on päästävä ennen etelään muuttoa! Äiti haaveilee jopa itse ohjaksiin tarttumisesta. Saas nähdä!

Laskiaisrieha järkättiin kylän lapsille. Oli ihan mahtavaa, kun saimme paikallisia yrittäjiä mukaan tempaukseen - kiitos kaikille! Päivä oli aivan super onnistunut!

Tapasin uutukaisen kummilapseni etelässä.

Hän on niin suloinen pieni hurmurityyppi! 

Liukulumikenkäilimme Skaidijärven kodalle rakkaiden etelästä saapuneiden ystävien kanssa. Sää suosi ja illalla naama helotti, kun aurinkorasva jäi kotopuoleen.

Veimme äidin Jäämeren rantaan Nessebyn kirkolle.

Ja nyt taas itkettää.

Saimme ilmaiset liput Pieni merenneito-musikaaliin Kaupunginteatterille,  ja tuo esitys oli kyllä aivan huikea! Olimme kaikki haltioituneita, ja kokemus oli ainutlaatuinen.

(Pahoittelut huonosta kuvasta)

Juhlimme rakkaiden ystävien kanssa H:n pyöreitä. Kerron myöhemmin sitten vähän tarkemmin, että miten juhlimme. 

Ruokimme sääskiä.

Tanssimme rakkaan siskontytön häitä. Tärkeät kemut olivat ne, ja onnelliseen hääjuhlaan oli hyvä päättää lastenkin kesäloma. Kesäloman alku kun oli niin hirveä.

Pohjanmaallakin piipahdimme kahdesti yöpymässä. On onnekasta, kun rakas mummolani on säilynyt suvun omistuksessa ja sitä saamme silloin tällöin lainata. Lapset rakastavat tuota paikkaa myös hirmuisesti.

W:n pelireissuilla olemme käyneet Kirkenesissä sekä Vuoreijassa Norjan puolella (sieltä ylläoleva otos). Niin ylpeitä olemme saaneet olla tuosta rohkeasta pojasta, joka pomppasi Keravan pallon riveistä yhtäkkiä ja yksin täysin vieraaseen maahan Tana Ballklubbenin riveihin. 

Ja hienosti on mennytkin!

Saariselälle suuntasimme syyslomalla, ja siellä saimme tuntuman ensilumesta. Nuorgamissa lunta ei tuolloin vielä ollutkaan. 

Meillä oli aivan ihastuttava mökkimajoitus, ja varmasti kuvia siitäkin tulen myöhemmin julkaisemaan.

Tähän jouluiseen otokseen on hyvä päättää vuoden viimeinen postaus.

Ylläolevien tapahtumien lisäksi kulunut vuosi toi mukanaan paljon muutakin ihanaa, mutta en tässä hetkessä vaan kykene enempää kirjoittelemaan. Oli tärkeää että sain keskittyä ainoastaan positiiviseen, sillä tämä joulun aika on ollut vaikea ja tunteet ovat kaikin puolin olleet kovin pinnassa. 

Ihan rehellisesti sanottuna minulla ei ole suurempia odotuksia tulevalle vuodelle, mutta uskon sen tässä kohtaa olevan ihan hyväkin asia. 

Koko meidän perheen puolesta haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa vuodenvaihdetta, ja paljon hyviä juttuja alkavalle vuodelle 2024!