Blogini lukijat tietävät, että minulla on suuri haave. Tietokoneellani on yksi maailmasta tärkein tiedosto, jota päivitän aika-ajoin - silti liian harvoin. Haaveeni hahmottuu pienin harppauksin ja olen pikkuhiljaa tajunnut, että jostain muusta on nyt hieman verotettava tuon unelman toteuttaakseni. 

Kun aikanaan ryhdyin kirjoittamaan, sain voimani lukijoiden kommenteista. Blogini kävijämäärät yllättävät jatkuvalla kasvullaan, mutta vuorovaikutus lukijoiden kanssa  täällä blogissa on kaikonnut valitettavan pieniin määriin. Saan onnekseni maailman tärkeimpiä sähköposteja, ihania kommentteja facebookiin sekä samanmoisia instagramiin myös, ja niille elän vielä vuosia tästä eteenpäinkin. En siis tule sulkemaan blogiani. Tällaista tukea itse kaipasimme H:n kanssa aikanaan ja toivon, että voimme jatkossakin tsempata olevia ja tulevia vanhempia. Läheisiä ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneita. Kätilöt (tutut ja tuntemattomat) siispä pistäkää korvan taakse, mun blogiani saa käyttää ja jakaa. Minuun saa ottaa yhteyttä, ja olemme koko perhe aina valmiita olemaan läsnä tuoreille vanhemmille uuden elämänmullistuksen alkutaipaleella.

47 palasta ei sammu, se rauhoittuu. Se jatkaa satunnaista päivittymistään ja olen kiitollinen, jos pysytte matkassa mukana. Ehkä vielä yhdessä kippistelemme esikoisteokseni kunniaksi? Pidän kyllä pirskeet jos syyn sille saan, ja kirja jossain vaiheessa julkaistaan. Rimmasipas tuo kivasti :)

Syksyllä meidän perhe piipahtaa Ylen Akuutissa ja myös täällä blogissa tulen tiedottamaan siitä. Instagram päivittyy normaaliin tapaansa ja jaan myös facebookissa arkisia tohelluksiamme.

Blogi hiljenee huomattavasti, mutta elää pienin askelin. Olkaa te siellä.


Luku 2 (pientä luonnostelua tulevasta)