Blogin rauhoittuminen ja maistiainen tulevasta haaveesta - luku 2

14.29

Blogini lukijat tietävät, että minulla on suuri haave. Tietokoneellani on yksi maailmasta tärkein tiedosto, jota päivitän aika-ajoin - silti liian harvoin. Haaveeni hahmottuu pienin harppauksin ja olen pikkuhiljaa tajunnut, että jostain muusta on nyt hieman verotettava tuon unelman toteuttaakseni. 

Kun aikanaan ryhdyin kirjoittamaan, sain voimani lukijoiden kommenteista. Blogini kävijämäärät yllättävät jatkuvalla kasvullaan, mutta vuorovaikutus lukijoiden kanssa  täällä blogissa on kaikonnut valitettavan pieniin määriin. Saan onnekseni maailman tärkeimpiä sähköposteja, ihania kommentteja facebookiin sekä samanmoisia instagramiin myös, ja niille elän vielä vuosia tästä eteenpäinkin. En siis tule sulkemaan blogiani. Tällaista tukea itse kaipasimme H:n kanssa aikanaan ja toivon, että voimme jatkossakin tsempata olevia ja tulevia vanhempia. Läheisiä ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneita. Kätilöt (tutut ja tuntemattomat) siispä pistäkää korvan taakse, mun blogiani saa käyttää ja jakaa. Minuun saa ottaa yhteyttä, ja olemme koko perhe aina valmiita olemaan läsnä tuoreille vanhemmille uuden elämänmullistuksen alkutaipaleella.

47 palasta ei sammu, se rauhoittuu. Se jatkaa satunnaista päivittymistään ja olen kiitollinen, jos pysytte matkassa mukana. Ehkä vielä yhdessä kippistelemme esikoisteokseni kunniaksi? Pidän kyllä pirskeet jos syyn sille saan, ja kirja jossain vaiheessa julkaistaan. Rimmasipas tuo kivasti :)

Syksyllä meidän perhe piipahtaa Ylen Akuutissa ja myös täällä blogissa tulen tiedottamaan siitä. Instagram päivittyy normaaliin tapaansa ja jaan myös facebookissa arkisia tohelluksiamme.

Blogi hiljenee huomattavasti, mutta elää pienin askelin. Olkaa te siellä.


Luku 2 (pientä luonnostelua tulevasta)


"Sinä kasvat ja vahvistut. Olet kuin ihan kuka vaan ”normi” vauva tässä maailmassa. Äitiyteni olemassaolo on merkityksellisempää päivästä toiseen -  matkaamme kohti uutta arkea pienen perheemme voimin. 

Istumme isäsi kanssa saunan lämmössä (isovanhempien hoitaessa sinua vauvaa) ja mietimme tulevaa. Vaikka sinä toit odottamattoman yllätyksen mukanasi, olet meille täydellinen juuri tuollaisena. Se tuntuu tavattoman hyvältä todeta näiden ensimmäisten yhteisten viikkojemme jälkeen. Olet hyväntuoksuinen,nauravainen  ja kaikinpuolin niin tuhannen suloinen tapaus. Olet uusi kaunis ihmisen taimi -  meidän aikaansaamamme verso. Haluamme sinulle vain parasta – sitä mitä jokainen vanhempi omallensa kaikista eniten tässä maailmassa haluaa. Toki olemme myös vähän huolissamme uuden elämämme alkutaipaleella, se lienee selvää sanomattakin.

Mietimme jo tulevaa ja sitä, mitä voimme sinulle parhaimmillaan tarjota.

Päätämme hyvin pian että jos luoja suo, tulet pian saamaan sisaruksen rinnallesi. Hengenheimolaisen arkea tukemaan. 


Aikaa kuluu puolisen vuotta ja pieni veljesi ilmoittaa tulostaan. Sinä tissitakiainen lopetat imemisen. Maitoni ei yhtäkkiä enää maistu sinulle. Olet imenyt äitisi rintaa hanakasti kuukausia mutta yhtäkkiä takerrut pulloon.  Siihen pulloon, joka ei sinulle koskaan aikaisemmin kelvannut. Ihan niin kuin tietäisit, että nyt äiti tarvitsee kaiken voimansa pienen veljesi kasvattamiseen. Kuudes aisti ehkä kertoo sinulle sen, että tämä pian syntyvä ihminen tulee olemaan yksi elämäsi suurimmista eheyttäjistä. Tukesi tulevassa. Yksi parhaimmista ystävistäsi. 

Se pikkuveli, joka eräänä kesäisenä yönä viisivuotiaana hiipi viereesi nukkumaan, koska sitä tosi paljon pelotti. Sinä maailman ihanin ja turvallisin isosisko."





Onpas jännittävää. Tämä postaus onkin siis hyvä päättää kuopukseni eiliseen letkautukseen, kun ajelimme Järvenpäästä kotiin mäkistä tietä:

"Tuntuu mahanpohjassa ja pepunpohjassa!"

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään huomenna taas pikku reissulle ja tällä kertaa meitä matkalaisia on autossa 6. Näistä lisää sitten myöhemmin!


You Might Also Like

0 kommenttia

Suosituimmat

Facebook