Olen kuluneen viikon aikana nautiskellut kovasti omasta pihapiiristä, alkavasta syksystä, aurinkoisesta säästä sekä hyväntuulisista ipanoista. Haravanvarressa on tullut vietettyä aikaa paljon. Parasta terapiaa mielelle ja ruumiille onpi muuten ollut se!

Syksy on monelle muutoksen aikaa. Vuosi sitten sain aivan super puhelun Kaksplussan toimituksesta ja sen puhelun aikana mua pyydettiin mukaan KP:n portaaliblogien joukkoon. Leijuin pilvissä ja olin hyvin HYVIN onnellinen tapahtuneesta. Olen edelleen. Kulunut kesä on tuonut mukanaan kuitenkin tuntemuksia, jotka ovat saaneet mun kovasti mietiskelemään että onko paikkani täällä enää? Pitäisikö mun tehdä tilaa uusille hyville (kaupallisesti motivoituneimmille) bloggaajille ja vetäytyä taka-alalle tekemään tätä mun juttua? Ihan rauhassa ja itselleni ominaisella tyylillä.

Omasta aloitteestani lähdin tuntemuksiani jakamaan toimituksen suuntaan ja nyt olemmekin sitten tässä tilanteessa – jatkan kohti uusia tuulia. Juuri tällaisena kuin olen. Tulen jatkamaan tätä kirjoittelua niinkuin minusta hyvältä tuntuu ja tulevaisuus blogin suhteen on täysin avoinna vielä. Heittäydyn syystuulten matkaan ja menen sinne, minne puhuri johdattaa.

Mahtava vuosi takana, enkä päivääkään siitä pois vaihtaisi. Upeita kemuja olemme järkkäilleet ja ihaniin uusiin ihmisiin saaneet tutustua!  Saankin jatkaa monta kokemusta rikkaampana matkaani tästä eteenpäin. On ollut suuri kunnia olla mukana tätä hienoa joukkoa. Lämmin kiitos siis asianosaisille! Kyllä minun silmäkulmaani tänään itku tirahti, kun tämä asia varmistui. Olen aina ollut herkkä muutokselle ja tämä oli kuitenkin aika merkittävä sellainen. Aika aikansa kutakin :)

En mä kuitenkaan ihan vielä lähde, mutta lähtölaskenta on jo alkanut.

Kaikki tekstit jatkavat matkaa mun mukanani, mutta blogspotiin en mielelläni haluaisi palata. Voi olla, että vaihdan alustaa Wordpressiin tässä samalla. Katsotaan nyt. Mitään suunnitelmia mulla ei tulevaisuuden varalle ole, vaan nyt mennään just niinkuin parhaimmalta tuntuu. Saman kaavan mukaan kun tähänkin asti.

Eilen sain kuvaviestin, joka oli otettu Helsingissä sijaitsevan neuvolan odotushuoneessa. Pöydällä oli ollut avoinna vuoden 2016 ensimmäinen Kaksplus lehti. Eikä siinä vielä kaikki, vaan nimenomaan meistä tehty juttu ja aukeama oli ollut siinä joltakulta kesken jääneenä. Rakasta serkkutyttöä oli kovasti hymyilyttänyt tuossa hetkessä. Tämä pikku kevennyksenä nyt tähän loppuun. Hih. Kiitollinen näistäkin kokemuksista.

Toivottavasti pysytte mun matkassani mukana yhtä hienosti, kuin mitä olette tämän viiden vuoden aikana tehneet. Nyt kuitenkin jatketaan vielä hetki vanhaan malliin. Molempi parempi.