Niin. Mun piti tästä aiheesta jo aikaisemmin kirjoitella pari sanasta, mutta kun en heti ehtinyt niin sittenpä asia unohtui. Ihan hyvä tavallaan niin.

Tuon ylläolevan klipin nappasin siis tuttavani rippikuvan alta viikko sitten. Se kertoo aika paljon nuorison tyylistä puhua toisilleen tänäpäivänä ja tavallaan kyllä mä ymmärränkin tuon ajattelemattomuuden. Oonhan minäkin joskus ollut nuori.

Tempperamenttini ei anna kuitenkaan vielä tässävaiheessa sijaa äänettömälle harmitukselle ja vielä toistaiseksi mun on aika usein pakko vaan puuttua näihin. Tähänkin ketjuun puutuin. Yritin olla hellä, mutta saada kuitenkin nuoret ajattelemaan. Ilmeisesti siinä onnistuin hyvin sillä keskustelu loppui kun seinään ;) Sen myönnän, että tapahtuneen jälkeen olo oli erittäin vahvasti kukkahattutätimäinen, mutta olkoon sitten niin. Joskus pitää vähän murista.

Palautettakin sain tästä ja se meni jotakuinkin näin: "Hyvä kun annoin vähän ajattelemisen aihetta vaikka tunnelma vähän latistuikin keskustelussa"

Ei nuoret tyhmiä ole. Ei ollenkaan. 

Tyhmiä eivät myöskään ole keharilapset. Pirpanan viisaus mykistää meidät päivittäin. Ihan oikeasti. Sen haluaisin kaikkien tietävän. 

Puutun myös aikuisten kommentteihin,  jotka liittyy aiheeseen oli kyseessä sitten ystävä, tuttu tai tuntematon. Kun on vaan pakko. Tein sen tänään viimeksi. Onneksi suurin osa ihmisistä ymmärtää miksi sen teen, ja osaa ottaa asian kevyesti. Puolihuumorilla. Hellää piikittelyähän se vain onkin.

 En tee sitä pahalla, mutta teen sen syystä, että rakastan niin valtavasti omaa pientä. Kun totuus vain on se, että nämä muutamat sanat, joita aivan liikaa viljellään, kouraisee ainakin tätä mutsia kohtis syvältä.

Näin se vaan on. Jännä nähdä tuleeko se näin olemaan aina.

No mutta, tämäpä tästä. Loppukaneettina mainittakoon vielä, että mä en ihan oikeasti ole koskaan pitänyt itseäni kauheen tiukkiksena. Yritän vaan saada ihmiset ajattelemaan.

Huomenna Rinnekotiin.

Pusuja.