Tänään on Piippiksen nimipäivä. Sitä on juhlittu päikkäreiden jälkeen mansikkakakulla sekä leppoisan yhdessäolon merkeissä.

Tänään on ollut jotenkin ihana päivä muutenkin kun H on ollut kotona ja kaikki 4 tiimiläistä hyvällä tuulella. Aamu meillä alkoi tosin aika lennokkaasti ja siitäpä lisää seuraavassa.

Heräsin itse seiskan pintaan ja laitoin puurot lapsille valmiiksi. Sitten tyypit ylös sängyistään ja suoraan aamupalapöytään. Puurot nassuun, vaatteet päälle ja johtotähti kohti Espoota sekä Rinnekotia.

Piippis nukahti kehä kolmosella, mutta W ei. Vihdintiellä poika alkoi pitämään kummallista älämölöä ja me vanhemmat siinä sitten vaan komentamaan :"Hys hiljaa! Piippis nukkuu!" "Mitä sä nyt oikein siellä mekkaloit" ja sitärataa.

Parkkeerattuamme auton Kumputie 1:n parkkiruutuun, kuuluu takapenkiltä vaarallisesti oksennukseen viittaava "ÖRGH" ja näky ei jätä arvailulle varaa. Pikku-herra Huu on rykässyt aamupuurot Molo-haalarin kauluksesta sisään ja varavaatteita meillä ei tietenkään ole mukana.

Näin jatkui lääkärireissu kahden pikkutytön kanssa, kun W sai tyytyä valkoiseen neulemekkoon yllänsä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. 

Muuten meidän lekurireissu sujui tosi kivasti ja lapset osasivat käyttäytyä mallikkaasti. Mitään negatiivista sanottavaa ei ollut lääkärilläkään. Piippiksen lakiaukiletta jäädään vielä vähän seurailemaan, kun on osittain vielä auki mutta syytä erityiseen huoleen ei kuitenkaan ole. Ravintoterapeutin, silmälääkärin ja korvalääkärin tapaamisia luvassa tulevassa. Rutiinijuttuja, mutta tarpeellisia.

Rinnekodin vastaanoton aulassa n. 40-vuotias kehitysvammainen nainen tuli ihastelemaan meidän lapsia ja silitti Pirpanaa hellästi käsivarresta. Hetki oli jollaintavalla tosi mieleenpainuva. 

Itku tirahti allekirjoittaneelta myös kotiinpaluun aikana, kun Piippis karkasi hetkeksi puistoon autolta kotiovelle tarpoessamme. Pikkuinen tytöntyllerö siellä puistossa käveli meidän neidin luokse välittömästi ja suukotti Pirpanaa. Tämän jälkeen hän ilmoitti päättäväisesti, että nyt Piippis jää hänen kanssaan leikkimään puistoon. 

Tuli sellainen fiilis, että kunpa jatkossakin meidän neitokainen saisi näin hyvän vastaanoton paikassa kun paikassa. Häntä todella on tänään pidetty hyvänä.

Kiitos muistaneille. Vaikka kyse on "vain" nimipäivästä, niin ainakin mulle äitinä on tänään tullut vahvasti sellainen tunne, että Pirpanainen on monelle tosi tärkeä.

<3