Kauhujen viikko

22.10

Tilanne on nyt rauhoittunut, joten jaksan ehkä pikaisesti päivittää kuluneen viikon tapahtumat. Naistenpäivän aamu alkoi meidän perheen naisten kohdalla poikkeuksellisen surullisissa merkeissä. Sain tiedon puhelimeeni,että isälle on tilattu ambulanssi ja että häntä lähdetään viemään Meilahteen kunhan syke saadaan tarpeeksi korkeaksi. Hänen olotilansa oli aamulla muuttunut todella huonoksi ja syke oli täysin olematon. 

Pakattiin lapset äkkiä autoon ja kurvattiin vanhempieni luokse. Siellä olikin jo koko muu perhe paikalla. Isä oli viety jo sairaalaan.

Samaisena iltapäivänä käytiin isää katsomassa, mutta hän oli todella huonossa kunnossa. Olimme autuaan tietämättömiä siitä, että pahin tavallaan oli vasta edessä. Tähän asti isä oli ollut kokoajan vielä tajuissaan, mutta vuorokauden kuluessa, hänet jouduttiin nukuttamaan ja laittamaan hengityskoneeseen teholle. Sitten alkoivatkin piinaavat päivät myös meillä täällä kotona.

Isän munuaiset eivät toimineet ja nestettä alkoi kertymään elimistöön valtavasti. Kalium-arvot hipoivat pilviä. Kun tuolloin lauantaina kävimme isää katsomassa, niin hän sai meidän läsnäollessa epileptisen kohtauksen joka näytti todella hurjalta ja tämän jälkeen mä itse vasta tajusin että nyt on oikeasti tosi vakavasta tilasta kyse. Nuo korkeat kalium-arvot saivat nämä lihasjäykistelykohtaukset aikaiseksi. 

Isä joutui dialyysiin teholle, joka luojan kiitos sitten loppujenlopuksi tehosi ja munuaiset alkoivat toimimaan pikkuhiljaa. Kotoota meidän superpappa sai vielä teholle viemisiksi kuumeinfektion joka sai ekstrajännitystä aikaiseksi täällä läheisten keskuudessa. Antibiootit aloitettiin onneksi heti ja tauti saatiin nitistettyä. Keuhkoissa oli kuitenkin niin paljon nestettä, että sen oli poistuttava, ennenkun isän herättely aloitettaisiin. Intuboitiin ja odoteltiin. 

Tänään pitkältä tuntunut odottelu palkittiin ja saatiin rakas pappa hereille unesta (se ei ihan hetkessä tapahtunut siis). Elintoiminnot on vakaat ja sydämentahdistinta ei tarvinnut asentaa. Munuaiset toimii ja arvot kunnossa. Isä on toki väsynyt kovasti, mutta äiti sanoi, että huumorintaju oli kohdillaan jo siitäkin huolimatta. <3

Kävivät siis mun siskon kanssa tänään Meikussa piipahduksella ja nyt odotellaan vielä hetki kunnes isä saa vähän voimia kerättyä niin me muutkin päästään tuota omaa sankariamme halimaan ja suukottelemaan.

Olipahan taas ralli. Ja kaikki sen vuoksi, että isälle tehtiin kaksi varjoainekuvausta kahden viikon välein. Liian tiuhaan. Tuo varjoaine vahingoitti munuaisia. Tämä asia suututtaa vielä kovasti. Tärkeintä kuitenkin, että saatiin pappa vielä takaisin. Olisi voinut käydä tosi hassusti tässä. Ehdin jo itse hetkeksi luovuttaakin ja se tunne oli sanoinkuvaamattoman musertava.

Meidän isä on niin suunnattoman tärkeä ja rakas kaikille.

Muutama sana vielä rakkaudesta. Olen aina tiennyt, että mun vanhemmilla on todella ainutlaatuinen suhde. Nyt se tuli taas todistettua tämän kauhukokemuksen myötä. Kun isällä oli ns.hyviä öitä, nukkui myös mun äiti hyvin. Vaikka emme tienneet, että isä oli ollut levoton yöllä niin äiti tiesi sen alitajunnassaan. Valvoi, eikä saanut unta. Aamulla syy selvisi puhelimessa.

Tänään kun äiti tuli sairaalasta kotiin, oli hän kuin uudestisyntynyt nainen näiden tuskallisten päivien jälkeen. Kuin vastarakastunut teini, joka leijaili metrin maanpinnan yläpuolella posket punoittaen. 

Ei heilläkään elo aina ole ollut tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta jos lopputulos on näin kaunis, on todella kaiken sen arvoista tarpoa parisuhteessa 40 vuotta. Ihan kevyesti.

Nyt ollaan vaan kiitollisia tästä hetkestä. Rakas pappa voi jo hyvin ja nyt keskitytään toipumiseen. Kaiken teemme nyt hänen eteensä. 

Kiittää haluan vielä Meilahden sydänvalvontatehon mahtavaa henkilökuntaa! Huipputyyppejä ja asiansaosaavia raudanlujia ammattilaisia ovat! Isän hengen pelastivat.

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. hui !onneksi näyttää jo paremmalta!toivottavasti isäsi paranee pian!tsemppiä ja jaksuja ja haleja koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Hui sentään !! Onneksi oli enkeleitä matkassa <3 <3 Isot voimahalit koko perheelle ja papalle pikaista toipumista ja pääsyä takaisin kotiin rakkaiden keskelle <3

    VastaaPoista
  3. Hui kauhistus sentään :O Onneksi tilanne on korjaantumassa! Voimia!

    VastaaPoista
  4. hui että.. kylläpäs isäsi on joutunut kokemaan kovia :( Toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin <3 Kovasti voimia sinne ja pikaista toipumista papalle <3

    VastaaPoista
  5. Voimia! Onneksi tilanne näyttää jo paremmalta. Tuollaiset tilanteet ovat ihan kamalia. Oma isä lähti pilvenreunalle meitä katselemaan aivan liian aikaisin, 49-vuotiaana. <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että teilläkin tällainen tilanne päättyi onnellisesti!<3 Oma rakas isäni sai vakavan sairaskohtauksen vain vähän yli 50-vuotiaana n. 5 vuotta sitten. Usean kuukauden sairaalahoidon jälkeen isipappa onneksi pääsi kunnolla jaloilleen. Hän on sen jälkeen juossut useita kertoja 100km viikossa ja saanut vielä pienen pojan. Näin oli tarkoitettu ja niin on myös teidän kohdalla<3

    VastaaPoista
  7. Onneksi teillä päättyi onnellisesti. Minun isäni kuoli liikenneonnettomuudessa kun olin 13-vuotias. Se oli kyllä hirveä sokki kun ei siihen voinut mitenkään valmistautua. Mutta varmasti on ollut ihan kauheaa katsella viereltä kun itselle tärkeä ihminen on huonossa kunnossa.

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram