Raskaus numero 3
22.57
Ajattelin tämäniltaisen päivityksen omistaa tälle kolmosen odotukselle ja tuntemuksille, jota se saa mussa aikaan.
Minusta tuntuu, että masu on jo aika iso ja jollaintavalla nyt kauhiasti pelottaa, että se kasvaa taas yhtä suureksi kun W:tä odotellessa. Nyt on muuten aivan pakko tähän väliin kaivaa eräs aika huvittavakin kuva kesältä 2012..
Boom! Otin tämän kuvan siis viikkoa ennen W:n syntymää, kun olimme menossa juhlimaan ystävien häitä. Olin aivan valtavan kokonen tuolloin ja voin fyysisesti jo aika kehnosti. Siitäkään huolimatta, en halunnut kemuja jättää väliin. Ja ihan hyvin loppujenlopuksi jaksoin siellä ollakkin, tosin iltamenot jäi kyllä meidän osalta väliin vaikka kyllä vakavasti harkitisinkin baariin menoa. Olisinpas kyllä ollut aika hassu näky siellä muun juhlakansan seassa :D
No mutta kuitenkin. Nyt mun masu näyttää tältä.
Kai se ihan normaalikokoinen on. Vauva ei ainakaan rakenneultrassa ollut mitenkään erityisen suuri. 381 g hän painoi ja viikkoja oli tuolloin kasassa 20+1. Enemmänkin vähän piskuisemman puoleinen. Ei kuitenkaan liian.
Näin iltaisin olo alkaa jo tuntuakkin siltä, että raskaana ollaan. Kun maha on täynnä ruokaa ja pikkuisen turvottaa, niin hengittäminen tuntuu selvästi vähän työläämmältä kun normaalisti. Muuten oikeastaan mitään kummempia kipuja ei ole vielä ollut.
Paitsi että eilenillalla nukkumaanmennessä sektiohaavaa vihlaisi aika ikävästi. Se sai mut väkisinkin miettimään sitä, mitä tapahtuu kun maha tästä jatkaa kasvamistaan. Kaikenlaista rupesin pelkäämään taas. Mitäs jos haava repeää? Olenko nyt hengenvaarassa tässä? Kestääkö kohtu supistukset?
Nämä on niitä ajatuksia joita pohdiskelin jo W:n syntymän jälkeen, silloin kun periaatteessa jo tein päätöksen siitä etten uskalla enää kolmatta lasta tehdä. Synnytys ja raskausaika aiheutti niin valtaisia pelkotiloja.
Sitten kohtalo vaan päätti toisin.
No, onneksi posti toi eilen mulle ajan synnytyspelkopolille (kuin tilauksesta!) ja pääsen näitä asioita taasen ruotimaan. Kiva olisi kuulla lukijoiden kokemuksia sektion jälkeisestä odotuksesta ja synnytyksestä. Kaikenlaiset kokemukset otan ilomielin vastaan. Omaan kaveripiiriin kuuluu kyllä sektiosynnyttäjiä, mutta en nyt muista että kukaan olisi vielä toista saanut sen jälkeen.
Mulla ratkesi sentin pituinen raskausarpikin jo navan viereen. Aikaisemmissa raskauksissa en ole saanut yhtainuttakaan eli tämä on ensimmäiseni. Masu pönöttääkin nyt poikkeuksellisen paljon tuossa edessä ja napakin on melkein pullahtanut tasaiseksi pisteeksi :D Mulla on istukka edessä eli en tiedä voisiko tästä syystä olla masu niin pinkeänä tuossa etupuolella. No mene ja tiedä sitten.
Harmittaa kun perusluonne on tällainen, että joskus tämäntyyppiset turhat murheet ottaa vallan. Nyt olisi vaan niin ihana nautiskella tästä viimeisestä raskaudesta ihan täysillä ja lakata murehtimasta turhia. Voin kuitenkin kaikinpuolin tosi hyvin nyt muuten. Ja kyllähän mä ihan mahottoman paljon nautinkin tästä kaikesta, mutta kun vielä oppisin jättämään nää turhat murheet taka-alalle niin se tekisi tästä vieläkin onnellisempaa. Niin todella onnellistahan tämä on. Tämä bonusvauvan luominen.
Nyt menossa siis 22. raskausviikko. Maanantaina vaihtuu 23. Nopsaa aika juoksee ja tätävauhtia onkin jo ihan kohta se päivä kun saan suukottaa uutukaistani ensimmäisen kerran.. Sitä luonnollisesti tosi kovasti jo odotan
<3
Nyt nukkumaan.
Odotustarinoitanne odotellessa.. ;)
5 kommenttia
3 sektiota mennyt hyvin. 3 kerralla lääkäri että alkoi haavan sulkeminen olla haastavaa. Ei suositellut neljättä raskautta. Vaikka sanoi että kyllä he neljännenkin hoitaa jos niikseen tulee. Odotukset mennyt haavan osalta hyvin. 1 ja 2 lapsen ikäero 1v2vk...
VastaaPoistaTäällä yksi vasta ensimmäistä odottava, jolla on ihan samannäköinen masu ja viikkoja lähes samat, 23 tuli just täyteen. Istukka on takana, mutta napa on silti melkein sileä jo. :) Hyvää odotusta!
VastaaPoistaihana massu <3 Toivottavasti pystyt nauttimaan raskaudestasi peloista huolimatta ja saat apua pelkopolilta :)
VastaaPoistaTäällä rv 14 kaksosraskaus ja maha lähelle samanlainen kuin sulla nyt:) saa nähdä millaiseksi valaaksi tässä vielä kasvaa:D
VastaaPoistaMeillä syntyi esikoinen sektiolla, jonka jälkeen kahden vuoden päästä seuraava luonnollisesti ja vielä siitä kahden ja puolen vuoden päästä kolmas. Ei ollut ongelmia, vaikka ensimmäinen syntyessään hieman yli kolme kiloa ja kolmas olikin sitten jo reilun kilon painavampi. :) tsemppiä!
VastaaPoista