Jokohan uskaltaisi toivoa?
21.47
Niin että tämä taudin pahin vaihe olisi jo selätetty?!
Eilenillalla W nostatti vielä kuumeen korkealle ja nukkui meidän välissä yön. Suht rauhallisesti kuitenkin. Nyt tänään kumpikin pieni on lähinnä vaan vuodattanut räkää nenästänsä oikein urakalla ja yskä on kovin limaista. Hyvähän se on että irtoaa.
Meillä oli kyllä kolmistaan tänään aika lungi aamupäivä. Makoiltiin tässä meidän sängyllä ja katsottiin Netflixistä Pikku prinsessaa sekä Youtubesta mm. Ruohonjuuritasolla ja lumiukkoa. Jotenkin oli aika kiva hetki tuo. Hyväntuuliset ja huomattavasti terveemmät lapsetkin.
Joskohan tämä riittäisi sairastelusta. Enää en jaksaisi siitä aiheesta kirjoitella. Toivotaan siis ettei tarvitsekkaan.
Sen verran odotusasiaa, että jännä on ollut huomata kuinka olenkin taas päässyt koukkuuntumaan kahviin, vaikka normaalisti sitä en juurikaan juo. Joku siinä on, että raskausaikana musta tulee aina kahvin suurkuluttaja kunhan alkuraskauden pahoinvoinnit hellittää. Tämäkään raskaus ei tee siis poikkeusta siinä suhteessa.
Aamukahvi ja päiväkahvi. Ne vaan on saatava.
Ja mielellään tietysti jotain muutakin herkullista siihen rinnalle.
Ensviikon neuvolakäynnillä tuskin tarvitsee jännittää sitä, etteikö paino olisi noussut. Ihan satavarppina muuten on.
Toivottavasti huomenna päästään jo piipahtamaan vähän ulkonakin. Tänään aikaslailla ketutti (lähinnä äitiä) kun aurinkokin niin upeasti taivalla paistoi, ja me poloiset vaan jouduimme sisällä käkittämään.
Onneksi lapsilla riittää mielikuvitusta tällaisillekkin päiville. Sisällä voi nimittäin myös keksiä kaikenlaista hauskaa puuhaa.
Ja tähän sydän.
0 kommenttia