Kauppareissulla oli melkein yhtä kivaa kun lintsillä olis oltu ;)

Meidän weikeä yksivuotias!

Niin. Oltiin viimeyö mökillä ensimmäistä kertaa koko perheen voimin. Ihan kivasti meni, vaikka nukuttiinkin kaikki samassa tuvassa. Tänään lähdettiin moikkaamaan E-setää Naantaliin ja hyvin onnistui kaikinpuolin tämäkin päivä. Tulipahan todistettua, että lapset on oikein mukavaa reissuseuraa ja nyt on helpottavaa tietää, että ihan hyvin voidaan sillointällöin suunnata auton keula vähän kauemmaksikin kotoota. Toki nyt väsyttää kovasti ja onhan se niin, että tosi mahtavaa on sukeltaa oman peiton alle ja mennä taas niiden normirutiinien mukaan huomisesta eteenpäin. 

Maanantai tavallaan vähän ahdistaa. Tosi kiva lähteä Dubliniin, mutta pelkään niin paljon tulevaa ikävöintiä. Kunhan ei mokoma ihan äärirajoille mene niin eikähän meillä mukavaa tuu olemaan H:n kanssa. Toivotaan niin. Lapsista en huolta kanna, hyvässä hoidossa ovat. 

Eilen aamulla käytiin yksityisellä lekurilla näyttämässä meidän yksivuotiaan pään muotoa sekä tsekkaamassa karsastustilanne. Neuvolassa kun tähän tilanteeseen ei oikein olla sanottu juuta eikä jaata. Tai siis ei kumpaankaan ja sitten ne asiat ovat vaan jääneet vaivaamaan vanhempien mieltä. Nyt saatiin varmistus asiasta eli W:n pää on ehkä hieman epäsymmetrinen johtuen mahdollisesti ahtaasta tilasta mun masussani odotusaikana, tai vauva-ajan nukkumisasennosta. Tilanne on kuitenkin korjaantunut jo huomattavasti ja pää tulee muokkautumaan vielä, sillä aukile on yhä avoin. Karsastusta lääkäri ei nähnyt ja kertoi meille, että tämänikäisillä murusilla on usein silmässä niinkutsuttu "mongoloidipoimu" (tää tietysti huvitti meitä hieman, mutta osattiin käyttäytyä asiallisesti ;) ), joka saa silmän näyttämään usein siltä, kun karsastaisi hieman. Tämä selittää sen, miksi joskus näyttää siltä että vasen silmä karsastaa ja joskus taas siltä, että oikea. No, nyt kuitenkin tärkein on selvitetty eli PikkuW:n näkemiseen tämä ei vaikuta ja hoitotoimenpiteitä ei tarvita. 

Sain synnytyskertomukseni W:n syntymäpäivänä. Kirjoittelen siitä enemmän sitten ajan kanssa. Teki hyvää palata vuodentakaisiin muistoihin tuon raportin avulla. Nyt ei enää ahdista läheskään niin paljon kun aikaisemmin eli kannatti pyytää tuo kertomus kirjallisena kotiin. 

Tänään ei muuta. 

:)

Kiitos E seurasta!