Näin meillä hienosti jo noustaan yläilmoihin, ja nyt uutena lisukkeena tyyppi on alkanut ottaa askelia itse, tuettuna mutta kuitenkin. Vielä 1,5 kk sitten Piippiksen jalat olivat vaan löysät pötkylät, jotka roikkuivat muun kropan vietävänä. Yhtäkkiä voima ilmestyi ja nyt yritetään tosiaan jo kävellä?! Vielä on vähän matkaa itsenäiseen taapertamiseen, mutta meillä ei ole kiire. Tärkeämpää on, että asiat opitaan tekemään oikein ja mahdollisimman toimivasti. 

Aika täynnä rakkautta olen taas näitä mun pikkuisia kohtaan.

Huomenna vietetään meidän ihanan PikkuW:n ekaa synttäriä ja mä olenkin jo tänään muistellut melkeinpä ihan kokoajan vuoden takaista. Vitsit minkälaisen lisän meidän perhe tuona päivänä saikaan ja millainen tuki hän on ollut Pirpanalle ihan ensimmäisistä kuukausistaan tähän päivään asti. Ovat niin täydellinen parivaljakko, että ei voisi parempaa comboa toivoa.