Miltä näyttää lapsiperheen koti silloin, kun talossa on sairastettu monta päivää vatsatautia? Säästän teidät kuvilta, mutta kuvailen hieman sanoin. 

Sisään on erityisluvalla kannettu suht isohko futismaali ja se odottaa heti aulassa sisään yrittäviä. Lattialla on pyyhkeitä ja muoviämpäreitä sikin sokin. Yksi laulaa sohvalla iPädinsä tahdittamana, yksi makaa sangon vieressä ja katsoo Pink pantheria ja yksi huitelee toipuneena jo ties missä päin kotipihaa. Äiti näpyttelee tekstiviestejä sinne tänne ja tonne - peruu harjoittelupäiviä, ilmoittaa eskariin,ilmoittaa kouluun ja sen jälkeen jää odottelemaan lääkärin soittoa. Esikoisen hammaslääkärikin olisi epäilemättä kannattanut muistaa peruuttaa, sillä nyt tästä aamupäivästä tuli tosi kallis. Isä tankkaa sapuskaa olohuoneessa kitusiinsa siltä varalta, että kohta pitää mahdollisesti itsekin aloittaa tyhjentäminen. Hiljainen kaaos hallitsee hetkeä. 

Eli sellaista kivaa meille tänne kuuluu!

 Lauantai-aamuyöstä alkoi keskimmäinen laatoittamaan ja jatkoi tasaiseen tahtiinsa puolille päivin asti. Tämän jälkeen nousi kuume ja vielä kerran poitsu puklasi puoliltaöin, kun vessassakäynti pisti päässä huippaamaan. Seuraavana päivänä jäbä oli erittäin toipilaana ja surullisin osuus tulee tässä: Pirpanan suunnitellut synttärijuhlat piti peruuttaa. Vaan eipä näille mitään voi ja synttärisankari ei tosiaan tästä mieltänsä juurikaan pahoittanut.

Maanantai meni ihan ok:sti ja tiistai (Pirpanan virallinen synttäripäivä) kivasti kotona kakkua leipoen sekä rakastamme juhlien. Mummu ja ukkikin uskaltautuivat kylään ja päivä hurahti synttärisankarin ehdoilla.

(Pikkusisarukset muuten koristelivat äidin pienellä avustuksella maailman ihanimmalle isosiskolle super kauniin kesäkakun.)

Viimeyönä jätkä aloitti jälleen vessassa ramppaamisen ja säikähdinkin jo siinä vaiheessa niin paljon, että soitin Peijaksen päivystykseen. Aloin epäilemään jotain vakavampaa, kun ei me muut oltu oireita vielä saatu. Vaan kauaapa ei tarvinut sitten tänä-aamuna enää odotella, kun pienin ryhtyi masuansa pitelemään ja kipua valittamaan. Lopun varmasti arvaattekin. 

Vielä meitä olisi kolme tässä jäljellä, ja kävinkin äsken kaupassa täydentämässä Gefilus-varastot parin päivän tarpeiden varalle. Isi ajettiin pois työpaikalta ja aika pysähtyi jälleen. Nyt ei ole kiire minnekään - nyt ollaan ja odotellaan terveitä kesäpäiviä saapuvaksi. Velipoika viihdyttää toipilaana meidän pikku saikkulaisia. Isi tekee töitä etänä. Sanoi kykenevänsä hommiin, vaikka "sylky toisesta suupielestä vähän valuisikin!".  Tosielämän showta surkuhupaisimmillaan!


 Mutta tässäpä me nyt ollaan ja ihmetellään. Pyykkikone laulaa ja lapset karaistuvat. Ei tunnu enää missään, vaikka joku sisaruksista oksentaa vieressä - tää on jo niin nähty! Puolen vuoden sisään nyt jo 2 kertaa.

Mutta se siitä! Tästäkin selvitään , niinkuin kaikesta muustakin. Mitä nyt äidin harjoittelukuviot menevät hieman uusiksi, mutta se on suht pieni murhe tässä vaiheessa.

 On mulla onnekseni vähän mukavampiakin uutisia tähän loppuun. Sain muutama viikko sitten ilon ja kunnian päästä osallistumaan Radio Suomi Rockin Rea Haverisen uuteen "Lapsellista" podcast-sarjaan, ja lopputuloksen pääsettekin nyt kuuntelemaan TÄSTÄ LINKISTÄ.

Olispas kiva kuulla teidän mielipiteitä tästä mun haastattelustani. Rohkeasti vaan kommentoimaan joko tänne blogiin tai facebookin puolelle. Yv:täkin saapi laittaa. Ja myös jakson jakaminen on kannanotto :)

Kannustan muutenkin kuuntelemaan tuota Rean sarjaa, sillä tulossa on paljon mielenkiintoista matskua ja muutama jakso siellä onkin jo entuudestaan kuunneltavissa. Nyt ovat nämä podcast hommatkin hilppasen verran mulle tutumpia jee! Kiitos Rea!

Yäh, vatsassa velloo. Saas nähdä. Menen vielä nopsaa syömään pari sipsiä..